Tokotreeniä

Säännöllisen epäsäännöllisesti mietin Ellan kanssa tokoilun järkevyyttä. Tänään oli taas semmoinen päivä.

Käytiin pesiskentällä tokoilemassa. Alkuun paikkamakuu, piilossa 3 min. Makuun aikana kentän toiseen päähän tuli pari aikuista mukanaan kiljuva pikkulapsi sekä koira, jolle ne sitten heittelivät keppiä. Ella ei suuremmin näyttänyt häiriintyvän, välillä vähän katseli. Jotenkin pikkuisen jännittyneen oloinen kuitenkin, vaikka kuitenkin rauhallinen. En tiiä, edelleen hirmu vaikea arvioida, kun ei sitä koiraa koko ajan näe.

Otettiin pikkuisen seuraamista, joka hyvää, paitsi että pieniä äänitehosteita tais johonkin väliin tulla. Sen jälkeen jatkettiin tunnarilla. Ensin kapulat vaan siihen jotenkin leviteltynä ja oma piti nostaa. Alku oli ihan samanlainen kuin viimeksi, nosteli mitä sattuu, mutta muutaman kiellon jälkeen muisti, mitä pitäisi tehdä. Kun Ella oli nenän käytön oivaltanut, siirryin lähettämään Ellaa ja pidensin välimatkaa vähitellen kymmeneen metriin asti ja tehtiin ihan kunnon palautuksen kanssa. Matkan kasvaessa tuli aluksi pientä kapuloille syöksyilyä (=Ella laukkaa kapuloiden luokse, lyö jarrut pohjaan niiden kohdalla ja kapulat lentelee) ja parilla kerralla väärän maistamista, mutta oma sieltä joka kerta tuli. Parani kyllä hurjasti toistojen myötä, jäi ylimääräinen sähellys pois. Mennen tullen laukkasi ja tuli nättiiin perusasentoon, mutta syljeksi kapulaa välillä omia aikojaan pois. Ehdottomasti eniten tekemistä on siis sen itse etsimisen kanssa.

Seuraavaksi tehtiin noutoa. Tai siis Ella leikki noutokapulalla. Oikein nätisti odotti lupaa noutaa, mutta kapulan saatuaan lähti pukkilaukkailemaan kenttää ympäri ilman pienintäkään aikomusta palauttaa kapulaa. Seuraavalla toistolla yritti samaa, mutta vähemmän nätisti annetulla tänne-käskyllä tuli sitten sivulle. Seuraavillakin oli vähän ylimääräistä intoa ja kapulan pureskelua, en palkannut niistä. Kuudennella toistolla saatiin asiallinen suoritus. Onhan se kiva, että Ella noutokapulasta tykkää, mutta ei nyt leikkimään tarvitsisi ryhtyä. Ehdin jo luulla, että se olisi jo unohtanut moiset pelleilyt, kun on jo jonkin aikaa nätisti kapulaa palautellut, mutta eipä ilmeisesti parane semmoisia kuvitella.

Loppuun yritin luoksetulon pysähdyksiä. Nyt Ella ennakoi ihan hurjasti, mutta siitä huolimatta myös valui hurjasti. Joku toimiva keino tuon opettamiseen pitäisi keksiä, että sen pysähtymisen saisi napakaksi. Yhtään en tykkää tuosta liikkeestä, mutta kai se on kunnolla opetettava, kun on niin isolla kertoimella.

Voi huoh. Ella osaa paljon kaikkea, mutta ekat toistot menee ihan pelleilyksi. Kyllähän se melkein asiallisesti tekee sitten kun ensin on jätetty palkkaamatta ja muutamaan kertaan kielletty hölmöilyistä, mutta onpa sekin sitten hauskaa. Lelupalkkausta ei tarvitse edes harkita, ei tulisi tokoilusta sitten taas hetkeen yhtään mitään. Ei kai treenaamisen tämmöstä oikeasti kuulu olla? Taas ihmettelen, minkä hiton takia Ellan kanssa tokoa harrastan, kun jo aikoja sitten olen todennut, että ei se mikään tokokoira ole ja monen monta sille paljon sopivampaakin lajia löytyisi.