Aloitettiin tunnarilla, palattiin treenissä taaksepäin. Iskin oman ja seitsemän muuta kapulaa mun ja Ellan väliin maahan ja käskin etsiä. Kyllä se siinä kuononsa kanssa kapuloita tutki, mutta alkoi sitten nostella mitä sattuu. Rupesin ilkeäksi ihmiseksi ja kielsin väärän nostamisesta. Kolme kertaa peräkkäin jouduin kieltämään, sitten Ella ilmeisesti löysi hajuaistinsa, sillä alun jälkeen ei noussut väärä kertaakaan, vaikka tehtiin varmaan parisenkymmentä toistoa. Vaikeuttaa en treeniä uskaltanut, kun ei tuon liikkeen kanssa mikään kiire ole. Vähän varomattomasti se haisteli, tökki kapuloita reippaasti, mutta paransi toistojen myötä. Varsin kiva, että lähti sujumaan, mutta mulle jäi tosta kieltämisestä paska fiilis. Siis kun pitäisi tommonen tokoliike pystyä opettamaan koiraa kieltämättä.
Avoimen kaukoja tehtiin ensin yksittäisiä toistoja lyhyellä välimatkalla, lopulta onnistuneesti ihan kokonaisena liikkeenä. Vähän turhankin innokas Ella oli, alkuun pylly pyöri vähän joka välissä, olisi ollut sinkoilemassa sinne sun tänne. Hirmu helposti tulee istu-maahan vaihdossa pikkuisen eteenpäin, kun silleen jännästi syösähtää maahan. Rauhallisemmassa mielentilassa teki oikein siistit vaihdot.
Luoksetulon pysähdyksiä tehtiin myös. Ella repesi riemusta narupallot nähdessään, joten luoksetulovauhti oli melkoinen ja kutsua odottaessan näytti samalta kuin agilitytreeneissä lähdössä. Pysähtyi joka kerta, mutta kun tuo jarruttaminen ei ole Ellan vahvimpia puolia ja vauhtia oli reippaasti, niin kyllähän se pysähtyminen venyi. Ennakoimaan ei alkanut ollenkaan, aika jännä. En kyllä tiiä, onko tuo lelupalkka sittenkään hyvä tuohon, menee jotenkin niin överiksi koko homma.
Aksassa oli paineensietotreenit. Jokaisella kolme yritystä, hylystä joutuu aloittamaan alusta, pisimmälle päässyt voittaa. Heidiltä taas pöllitty ratapiirros. Aku teki hurjan korkeilla 30 cm hypyillä, ettei heti mene jumiin, kun on ollut aika reilusti taas taukoa treeneistä.
Tarkoituksena oli jonkinlaista kisafiilistä saada aikaan, mutta Akun kanssa en kyennyt hommaa ottamaan pätkääkään tosissani. Rataantutustuttaessa en ollenkaan osannut ajatella Akun ohjaamista, mutta radalle päästyä se onnistui sitten ihan itsestään ja Aku kulkikin varsin kivaa vauhtia. Aku sitten meni ja voitti koko homman päästyään tokalla kierroksella 21 estettä virheittä. Eka yritys päättyi kutosputken sijasta puomille änkeämiseen, kolmannella hylky tuli jossain alkuvaiheilla, en muista missä. Tokalla kierroksellakin oltais varmaan pitemmälle päästy, mutta kunto loppu kesken, enkä saanut 22:lle kunnollista ohjausta, minkä seurauksena Aku hyppäsi sen väärään suuntaan. Ihan aidosti yllätyin, miten taitava Aku on, vaikkei kovinkaan paljoa olla kevään jälkeen treenattu. Varsin pätevä elukkahan se on, jotenkin ne sen hyvät puolet vaan aina unohtuu hitautta ja irtoamattomuutta murehtiessa.
Toisella kierroksella tein Ellan kanssa keppejä ja lyhyen radanpätkän, tarkoituksena vaan palkkailla kontakteille. Keppejä tehtiin taas kiinni olevalla kujalla. En enää muista, miten paljon milläkin palkalla yritettiin tehdä ja missä järjestyksessä, kokeilin kuitenkin maassa olevan palkan, vetoleikin ja lentävän palkan. Palkan ollessa valmiina Ella ei kyennyt loppuun asti pujottelemaan, jätti vikan välin tekemättä, joku kerta taisi lopettaa jo aiemmin. Palkan ollessa kädessä tulikin sitten onnistuneita toistoja, kerran taisi jättää vikan välin tekemättä. Kujan alku oli suurimmaksi osaksi hieman auki, jossain vaiheessa vetäisin sen kiinni, mutta siitä huolimatta Ella kepeille löysi. Mun on moneen kertaan pitänyt kirjoittaa ajatuksiani auki noitten keppien suhteen, mutta en kyllä nyt vieläkään taida jaksaa. Ihan kivasti Ella kepit tekee, siis sillon kun tekee, mutta kun se ihan kiva ei riitä, eikä se aina tee. Mulla vaan ei taida taidot ja pitkäjänteisyys riittää samaan Ellan kepeistä sellaiset kuin haluaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti