Kovasti oli tänään tarkoitus tokoilla enemmänkin, mutta sepä sitten jäi, kun oli lunta tullut maahan vähän lisää. Otettiin sitten vaan jotain pientä päivälenkin varrella. Kaukoja ensin helpotetusti, sitten kokonaisena liikkeenä, onnistui oikein hyvin. Luoksetulon pysähdyksiä muutama, ne valui kovasti. Mietin, että onkohan toikin Ellan kanssa sellainen liike, että pitää vaan tehdä järjetön määrä toistoja ja vähitellen tiukentaa kriteeriä, niin sitten se ehkä jossain vaiheessa rupeaa toimimaan.
Sisällä ollaan käyty muutama erä väsytystaistelua namista leluun siirtymisestä. Lätkäisin namit maahan ja odotelin, että Ella leikkii mun kanssa. Periaatteena siis, että nameja tuijottamalla ei tapahdu mitään kivaa (tai ylipäätään yhtään mitään), mutta leikkiminen on kivaa, ja jos leikkii hyvin, saa namia. Eipä Ella kertaakan jaksanut varttia pitempään jumittaa, varsinkin muutaman toiston jälkeen leikkiminen rupesi kiinnostamaan melko nopeasti ja kakara kykeni oikein hienosti leikkimään lattialle levitettyjen namien vieressä sekä namikipon ympärillä. Aika rankkaa tommonen näyttää pienelle koikkerille olevan, väsyy ihan selvästi, joutuu ilmeisesti päätään käyttämään tavallista enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti