Torstaiaksat

Molemmat koikkerit pääsivät tänään aksailemaan. Aku teki ekalla kierroksella eli pätkän 1-15, Ella tokan radan 20-34.

Akun pätkästä ei nyt taaskaan oikein mitään sanottavaa ole, se menee niin varmasti sinne, minne ohjaan. Keppien lopussa oli vähän ongelmaa, kun yritin irrota sivusuunnassa ehtiäkseni 4 ja 5 väliin valssaamaan, mutta lopulta tehtiin sitten takaaleikkausella tuo, niin ei tarvinnut Akua yksin jättää pujottelemaan. Ysihypylle Aku ei epämääräisellä heittämisellä irronnut, mutta sepä nyt ei ole mitään uutta, sitä nyt ei vaan voi ohjata niin kuin Ellaa. Hirmu innoissaan oli koirapoika taas ja minihypyillä vauhtikin oli hyvä.

Ellan kanssa tein keppejä alkuun. Ensin muutama toisto kiinni olevalla kujalla, sen jälkeen ihan tavallisilla kepeillä. Muuten pelitti hienosti, mutta kovasta vauhdista aloitukset ei tahtoneet sujua. Sikäli ihan ymmärrettävää, kun kovin paljon ei olla alusta kiinni olevalla kujalla tehty, joten mitään suurta varmuutta ei siinä varmaan ole. Lisäksi kujakepit on usein ollu niin ahtaassa tilassa, että kovin vauhdikkaita aloituksia ei olla pystytty tekemään, kun ei ole ollut tilaa vauhdin kiihdyttämiseen. Vähän hillitymmässä vauhdissa löytyi oikea aloitusväli hyvin.

Radalla ei Ellankaan kanssa mitään suuria ongelmia ollut. Putkeen 25 kokeilin ohjata sekä valssaamalla 23 ja 24 välissä että pysymällä hyppyjen alapuolella, molemmat sain toimimaan. Putkeen 32 Ella haki hyvin, kun jäin suunnilleen hypyn 30 paikkeille ja sieltä sitten vaan sen jotenkin sinne käänsin tai vedin tai miksikä sitä nyt haluaa kutsua. Eipä tossa muuta ihmeellistä ollutkaan. Kontaktit hyvät.

Kun nyt ollaan siitä lähdöstä jauhettu, niin kai se pitää tunnustaa, että enpä kovin hyvin koiraani tunne. On ehdottoman kannattavaa luulla asioita, kannattaa myös itsepäisesti luulla niiden luultujen asioiden olevan niin varmoja, ettei niiden todellista tilaa tarvitse selvittää, saati sitten yrittää tehdä asioille mitään. Kannattaa myös ahdistua ja valittaa niistä luulluista asioista, samoin kannattaa kuvitella koiransa olevan ihan kehityskyvytön. Juu, namipalkkasin Ellaa tänään lähdössä odottamisesta. Sillä ei ollut mitään vaikutusta Ellan vauhtiin tai leikkimiseen tai mihinkään muuhunkaan. Paitsi että Ella pysyi paikoillaan paremmin. Oon kyllä taas niin hiton ylpee itsestäni, että onkin ihminen voinut olla tyhmä!