Iltapäivällä oli Ellalla ohjelmassa tokoa pesiskentällä, treeniseurana Katja ja Hinku. Paikkamakuuta alkuun. Ekalla pätkällä Ella oli alkuun vähän turhan täpinöissään "vitsi, oon tokokentällä, vähän jännää, tuolla on lintu ja tossa on Hinku ja tuolla on ihminen". Hyvinhän se paikallaan makasi, ei siinä mitään, mutta rauhoitettua se pitäis saada. Toisella pätkällä oli huomattavasti levollisemman oloinen.
Ekassa erässä tehtiin jäävät ensin kertaalleen kokonaisina liikkeinä. Eka maahanmeno meni seisomiseksi, käsky oli ilmeisesti vähän huono. Toinen onnistui, vähän siirtyi sivulle, eikä ollut erityisen nopea, mutta ihan kelvollinen kuitenkin. Seisominen oli huono, hidas kuin mikäkin. Tehtiin sitten niitä pelkkiä seisomisia, eipä ollu paljoa parempia. Lelun kanssa yritettiin, ei ollut siitä apua. Lähti paranemaan, kun pariin kertaan olin Ellalle kertonut, että ihan oikeasti pitäisi pysähtyä heti eikä kohta. Samalla tavallahan ne silloin aiemminkin saatiin nopeutumaan, ilmeisesti Ellalta pitää vaan vaatia ne kunnon suoritukset. Luulen, että mulla on kriteeri päässyt huomaamatta vähitellen löystymään ja Ella on sitten tehnyt juuri niin hyvin kuin on tarvinnut. Eli ei kovin hyvin. En mitenkään erityisesti tykkää antaa koiralle negatiivista palautetta, kun se kuitenkin liikkeen jollakin tavalla tekee, mutta tuntuu, ettei Ellalle oikein muuten saa selväksi, mitä siltä halutaan.
Tokassa erässä tehtiin ruutua. Ongelmanahan siinä on ollut, että Ella menee etukulmaan ja siitä sitten lähtee korjaamaan, suoraan ei mene pidemmälle ruutuun. Eikä siis tarjoa mitään muuta. Nytkin Ella esitteli normaalin kuvionsa: oikean etutötsän taakse seisomaan, siitä sivuttain etunauhan takana toiselle etutötsälle, vähän ehkä peruutusta jossain välissä. Saatiin vähän edistystä asiaan, kun Katja palkkaili muutamia toistoja ruudun takaa, rupesi Ella tekemään jotain muuta kuin tuota vanhaa kuviota. Ehkä tää tästä lähtee taas etenemään.
Pikkuisen alkaa mulla taas pientä turhautumista tulla, kyllästyttää alokkaan liikkeitten hinkkaaminen, ne on ihan pirun tylsiä. Sitten taas ylempien luokkien liikkeiden treenaaminen tuntuu vähän turhalta, kun en ole edelleenkään varma, onko Ellan kanssa ollenkaan realistista avoa pidemmälle tähdätä. Toki kaikkea voi tavoitella, mutta jos noita alokkaan liikkeitä ei saada pysymään kasassa, niin voi olla, ettei kohtuullisella treenaamisella ole toivoakaan voittajan liikkeitten rakentamisesta. Ehkä ei parane kuitenkaan liikaa etukäteen ajatella, voihan noita ylempien luokkien liikkeitä ihan vaikka huvikseen treenata. Samalla voidaan odottaa jotain ihmettä, että me aletaan Ellan kanssa ymmärtää toisiamme näissä tokojutuissa.
Illalla suunnattiin tolleriporukan hakutreeneihin, molemmat koohottimet pääsivät etsimään kolme maalimiestä. Ellalle eka haamu, sitten kaksi ääniavuilla. Ekalle Ella lähti vauhdilla, vähän ennen maalimiehen löytymistä empi hetken, kun ukko ei ollutkaan siellä missä Ella kuvitteli, mutta jatkoi sitten reippaasti etsimistä. Tokan luokse kirmasi hienosti. Kolmannelle lähetys ei onnistunut, Ella vähän ihmetteli ja sitten lähinnä jäljesti maalimiehen luo. Siinä ois mun pitänyt varmaan pyytää uusi ääniapu, kun heti näin, että Ella ei oikein hommaa tajunnut. Kaikki maalimiehet palkkasivat lelulla ja pitivät Ellan luonaan, siinä ei mitään ongelmaa. Aika yllättynyt olen, miten kivasti Ella vieraidenkin kanssa leikkii.
Akulle eka ja vika haamuina, keskimmäinen ääniavulla. Ekalla piti maalimiehen antaa vähän ylimääräistä ääniapuakin, kun Aku ei meinannut löytää, muut Aku löysi ihan ongelmitta. Akuakaan ei kuljetettu keskilinjalle, vaan maalimies syötteli namit paikallaan, kun kävelin luokse.
Kovasti nuo molemmat tuntuvat hakuilusta tykkäävän, kovin innoissaan ovat. Pitäis varmaan jossain vaiheessa selvittää, miten kovasti tuo pk-haku pelastushausta eroaa, jos jossain mielenhäiriössä haluaisi Ellan kanssa tosissaan alkaa harrastaa. Taitaa vaan se pelastuskoirapuoli sen verran suurta sitoutumista vaatia, että ei nyt heti olla siihen ryhtymässä, vaikka vähän kiinnostaisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti