Käytiin iltapäivällä lähikentällä Ellan kanssa pikkuisen tokoilemassa. Se on paljon asiallisemmin, kun ollaan keskenämme. Tai sitten nakkien sijaan palkkana olleet tylsät frolicit vähän hillitsivät menoa.
Noutoa pari toistoa, hienoja. Muutaman hetken sain odotella katsekontaktia kapulan heittämisen jälkeen, mutta sittenpä Ella nouti oikein pätevästi. Seuraamista tehtiin myös, vähän irtosi täyskäännöksissä, muuten piti paikan kivasti. Yksi "piuh" kuului jossain välissä, muuten ei tullut ylimääräisiä äänitehosteita. Kykenin lopultakin myöntämään itselleni, että Ellan lelunpalautuksessa on vähän parannettavaa, joten pelattiin treenien lopuksi kahdella narupallolla. Hirmu hyvinhän kakara toiseen leluun vaihtaa, saatais varmaan ne tolkuttomat yksinään rallailut poistettua, kun vähän viittis jotain asian eteen tehdä.
Tänään päästiin jo vähän pidemmälle lenkille ja Aku teki kyllä selväksi, että sen mielestä lenkkeily on nykyään ihan perseestä. Ellan kanssa se kyllä hepuloisi, mutta tavallinen jolkottelu ei sitä näytä kiinnostavan pätkääkään. Osittain oon jo tottunut siihen, että Aku ei mitenkään erityisen innokkaasti lenkkeile, mutta ei haittaisi yhtään, jos se vähän reippaammin liikkuisi eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti