Torstain liitelyt

Kai ne agitkin voisi nyt tänne kirjoitella. Ella kävi hieman kuumana, sitä oli välillä pakko käskeä rauhoittumaan. Ajoittain tuntuu, että se kuumuu jopa liikaa, mutta vähitellen oon alkanut uskaltaa vaatia siltä asiallista käytöstä hillittömän riekkumisen sijaan. Ei se näytä siitä rikki menevän. Itse asiassa agikentällä se ei edes parista p*rkeleestä pahemmin järkyty, korvat sillä saattaa siinä vaiheessa löytyä. Kunhan nyt löytyisi tasapaino tähän hommaan, että koira pysyisi lapasessa, mutta vire ei tarpeettomasti laskisi. Pakko myöntää, että ei tuo elukka ole kyllä yhtään sellainen kuin odotin koikkerinartun olevan, mutta lainkaan pahoillani en asiasta ole. Tykkään ihan kamalasti hullusta Liitolikastani.

Treenin päätavoitteena oli laittaa lähdöt kuntoon. Joo, ihan tosi, tajusin vihdoin, että niille täytyy oikeasti tehdä jotain. En viitsi edes miettiä, montako kertaa oon tänne kirjoittanut, että Ellan kanssa on lähdöissä vähän ongelmaa. Yhtä vähän viitsin miettiä, kuinka moni niistä lähdöistä on jotain huomauttanut. Mulla on raivostuttava tapa antaa ongelmien olla, kunnes a) ne paisuu niin, että niille on pakko tehdä jotain, tai b) joku huomauttaa niistä niin kovaa, että en voi enää asiaa sivuuttaa. Aattelin nyt sitten raivostuttavan tapani tiedostettuani yrittää päästä siitä eroon. Voi mennä hetki, ennen kuin onnistuu...

Kuvio lähtöjen suhteen menee nyt sitten niin, että jos Ella lähtee luvatta liikkeelle, niin Ella joutuu radalta ulos. Pitkään olen miettinyt, uskaltaako Ellalle olla niin julma (kun se on pentu ja söpö ja lässynlässyn kaikkee muutakin), mutta nyt totesin, että kyllä uskaltaa. Tänään kaikki kolme erää päättyi kesken, kun neiti ei kyennyt paikallaan pysymään. Paljon auttoi kuitenkin jo sekin, kun lähdössä käskytin Ellan sivulle ja tokotyylisesti jätin sen istumaan selvällä odota-käskyllä ilman ylimääräistä säätämistä. Lisäksi pakotin itseni tekemään lähdön rauhassa silläkin riskillä, että Ella ei ehkä kestä mitään ylimääräisiä seisoskeluja kentällä. Aika monta onnistunutta lähtöä treenin aikana saatiinkin. Tehtiin tosi lyhyitä ja yksinkertaisia pätkiä, niissä ei mitään ihmeellistä, tarkoitus oli lähinnä tota lähtöä harjoitella.

Keppejä tehtiin alkutreenistä. Oli kyllä sellaista räpellystä, että eipä huvita enempää kirjoittaa. Niittenkin suhteen pitäis vissiin tehdä jotain muuta kuin kaventaa sitä h*lvetin kujaa jatkuvasti, kun se vaikeuttaminen ei nyt jostain kumman syystä virheiden määrää näytä vähentävän. Jännä juttu. Pitäis vissiin taas osata ajatella järkevästi, mutta se on aika hankalaa välillä.

Aku pääsi vähän hillumaan radalle, lähinnä kontakteja, keppejä ja hyppyjä tehtiin. Koirapoika oli riemusta pinkeenä ja teki hirvittävän pätevänä hommia. Taas mietin, pitäiskö sen kanssa sittenkin vielä ihan treenatakin hillumisen sijaan. Se kyllä näyttää tykkäävän tosta hillumisesta niin paljon, että ehkä se ei kaipaakaan mitään totisempaa treenaamista.