Hyppyseminaari

Ella osallistui viikonloppuna Ulla Kaukosen hyppyseminaariin. Mitään suuria ongelmia Ellalla ei hyppäämisen kanssa ole ollut, mutta rimoja tulee kuitenkin jonkin verran alas ja meno radalla näyttää ajoittain aikamoiselta koheltamiselta. Torstain treenien jälkeen ennakko-odotuksena oli, että Ella lähinnä juoksee esteistä läpi, mutta ipana yllättikin hyppimällä oikein nätisti.

Jos jotakuta jaksaa Ellan hyppiminen kiinnostaa, niin videoita löytyy parikin: Täältä löytyy lähes kahdeksan minuutin pätkä harjoituksista sisältäen jonkin verran kommentteja hyppäämisestä. Täällä näkyy pelkästään hypyt, vauhti hidastettuna puoleen. Sirkulle kiitokset kuvaamisesta!

Ensimmäinen harjoitus oli ohjausrimallinen yksittäinen hyppy, joka parin toiston jälkeen muutettiin okseriksi. Tällä harjoiteltiin painonsiirtoa takaosalle. Osalla toistoista Ella käytti takapäätään hyvin, osalla hyppäsi etupainoisesti. Tyylin vaihtelu johtuu iästä, nuorella koiralla ei ole vakiintunutta hyppytyyliä.

Toisessa harjoituksessa oli tasaokseri, jonka korkeutta muutettiin. Lähtöpaikka oli edempänä kuin ekassa harjoituksessa ja se tuotti Ellalle enemmän vaikeuksia. Läheltä hyppäämistä kannattaa siis treenata.

Päivän viimeisenä harjoituksena oli viiden hypyn muodostama perussarja, kaikki hypyt siis samalla etäisyydellä toisistaan. Ellalla käytettiin aluksi ponnareita (turvallisuuden vuoksi, koska kyseessä on nuori koira), mutta rimat voitiin lisätä heti ekan toiston jälkeen. Ellalla onnistui harjoitus hyvin.

Sunnuntaina aloitettiin sarjalla, jossa etäisyydet kasvoivat joka välissä, tarkoituksena harjoitella etäisyyden arviointia ja askeleen pidennystä. Ella teki ilman suurempia ongelmia, tehtiin vain kaksi toistoa.

Seuraavaksi oli alastuloon ja kokoamiseen keskittyvä harjoitus. Neljä hyppyä, eka hyppy, sen jälkeen lyhyehköllä estevälillä okseri ja sitten kaksi hyppyä hieman pitemmillä väleillä. Ellalla oli hieman vaikeuksia ja tuppasi menemään etupainoiseksi, toistojen myötä kuitenkin korjasi. Jostain syystä se myös kaarsi hieman vasemmalle, mutta muissa harjoituksissa ongelmaa ei näkynyt.

Viimeiseksi tehtiin liikkuvan hypyn harjoitus, jossa ensin kolme matalaa hyppyä tasaisin välein, sen jälkeen neljäs hyppy, jonka korkeutta tai etäisyyttä voitiin muuttaa. Koska Ellalla ei ollut ongelmia etäisyyden arvioinnissa, sen kanssa tehtiin korkeuden muutosta. Tässä harjoituksessa Ella hyppäsi paremmalla tekniikalla kuin edellisessä ja luki korkeudenkin hyvin.

Merkittävimpänä ongelmana Ellan hyppäämisessä on takapään käytön unohtaminen, jonka seurauksena hyppy muuttui etupainoiseksi. Ella kuitenkin osaa käyttää takapäätään ja hallitsee kroppansa, etupainoisuus on sillä lähinnä tapa. Takakorkeus todennäköisesti osaltaan vahvistaa etupainoisuutta. Etäisyyksiä Ella lukee hyvin. Alastuloista ei mitään puhetta tainnut olla, mutta oletan, ettei niissä ongelmaa ollut. Kaiken kaikkiaan Ellalla on hyppääminen hyvällä mallilla ikäisekseen. Rimojen tiputtelu radalla johtuu todennäköisesti siitä, että takapään käyttö unohtuu ja Ella menee etupainoiseksi vireen kasvaessa. Takapään käyttöä pitäisi siis vahvistaa ja saada se rutiiniksi. Ohjaajan liikettä ja muuta häiriötä voi alkaa lisätä harjoituksiin melko pian. Taukoa ratatreenistä Ella ei tarvitse. Aika hankalaksi korjattavaksi koen suurelta osin vireestä johtuvan ongelman, mutta eipä yrittämällä ainakaan mitään menetä. Ella kuitenkin on sen verran nuori, että sillä ei ole vakiintunutta hyppytyyliä, joten ehkäpä se takapään käytön oppisi vielä ihan pysyväksi tavaksi.

Kurssin käytännön toteutus ei ollut meidän kannalta kovin hyvä. Ella joutui molempina päivinä odottelemaan kentän laidalla häkissä viitsen tuntia ennen omaa vuoroaan, mikä ei erityisen toimiva ratkaisu ollut, kun ei se kuitenkaan kunnolla levätä malttanut, vaikka rauhallisesti olikin. Sunnuntaiaamuna väsymyksen huomasi, kun Ella pian heräämisen jälkeen painui takaisin nukkumaan todettuaan, että mitään ihmeellistä ei nyt heti tapahdu. Sunnuntain viimeisissä harjoituksissa väsymys näkyi jo selvästi, ei meinannut keskittymiskyky enää riittää. Lintujen kyttäily ja pallon jemmaaminen puskaan alkoi kiinnostaa hyppelyä enemmän.
Sunnuntai-iltana Akun kanssa leikkimisen ja lenkkeilyn jälkeen Ella sitten simahti, ikinä en ole sitä niin väsyneenä (henkisesti) nähnyt. Aamulla se ei herättänyt mua ja aamupäivän riehumisetkin jäi väliin. Iltapäivällä rupesivatkin sitten lelut lentelemään ympäri kämppää, joten eipä sitä rauhaa kauan kestänyt.

Kuulemma koirat yleensä tykkäävät hyppytekniikan harjoittelusta, mutta Ella ei erityisen paljoa näyttänyt touhusta innostuvan. Tekihän se iloisesti (oisin tosi huolissani, jos ei olisi tehnyt), mutta ei tuo nyt mikään huippujuttu näyttänyt sen mielestä olevan, agilityksi se ei hommaa mieltänyt ilmeisesti ollenkaan. Olisi ehkä saattanut auttaa, jos olisin ollut Ellaa ottamassa vastaan hyppyjen takana, mutta koska ne Ellan lähdöt on mitä on, en viitsinyt niitten kanssa alkaa säätää, kun muutenkin toimi. Jälkeenpäin tajusin, että tulipa sitten harjoiteltua hypyille irtoamista oikein urakalla, se on ollut Ellalla hankalaa, joten hyvä että sitäkin tulee tehtyä.

Kokonaisuudessaan oli oikein mielenkiintoinen viikonloppu, tosin mitään halpaa hupia tuo ei ollut. Jossain vaiheessa mietin, olisiko sittenkin pitänyt ottaa Aku mukaan ja katsoa, mitä sille olisi voinut tehdä, kun sillä tosiaan ongelmia on. Luulen kuitenkin tietäväni nyt ongelmien aiheuttajat muiden koirien suorituksia katseltuani ja teoriaa kuunneltuani. Minkäänlaisia odotuksia mulla ei Akun hyppyjen korjaantumisen suhteen ole, mutta voisihan sitä kokeilla, voisiko tekniikkaa vielä parantaa. Paitsi että se varmaan on sitten heti jumissa. Tai sitähän se on joka tapauksessa. Raukkaparka. Taas tuli surku, kun mitään vikaa ei mistään löydy, mutta silti on jatkuvasti selkä kipeä.

Ja loppuun pakko purkautua. Takakorkea, karvansa tiputtanut, rimpula elukka näyttää ilmeisesti korkeammalta kuin mitä se todellisuudessa on, koska aina kun sen kanssa johonkin agilityyn liittyvään tapahtumaan menen, katsoo joku aiheelliseksi sen koosta jauhaa. Voin nyt näin julkisesti kertoa, että en halua kuulla enää ainuttakaan spekulaatiota Ellan koosta. Tiedän varsin hyvin, että se ei ole selvä medi, mutta eipä se myöskään selvä maksi ole, eikä sen säkäluokkaa kukaan tiedä varmaksi ennen kuin se on virallisesti mitattu. Tämän hetken tiedon mukaan se on medi ja sen mukaan me eletään ja treenataan, ehdin varmasti hajoamaan myöhemminkin, jos niin paskasti käy, että se maksiksi mitataan.

Kovasti kaikkia hyppimiseen liittymättömiäkin asioita tuli viikonlopun aikana ajateltavaksi, mutta ei kirjoitusinto nyt kyllä riitä niiden puimiseen, varmasti ihan aiheeseen liittyviäkin juttuja unohtui tästä paljon. Ellan koulutuksessa tuntuu tällä hetkellä olevan ihan liikaa mietittävää, kamalasti säätämistä jo ihan palkkaamisen ja vireen kanssa. Mutta hei, sen paikkamakuun suhteen alkaa ajatukset vähitellen selvitä. Nyt lähinnä mietityttää, millasella aikataululla uskallan sitä yrittää korjata, ettei homma uudestaan leviä käsiin. Kokeisiin haluan mahdollisimman pian, mutten kuitenkaan liikkeen varmuuden kustannuksella.