Lähti homma nyt itselläni niin lapasesta, että oli pakko viiheltää peli poikki. Olin ilmoittanut Ellan tokokokeeseen Kangasalle 28.8, meiän piti kaikilta salaa, ilman pienintäkään painetta, käydä kokeilemassa, josko homma toimisi edelliskertaa paremmin. Peruin sen ilmoittautumisen äsken. Paikkamakuun takia.
Treenattiin eilen Marin ja Pyryn kanssa lähikentällä (kun pesiskentällä oli niitä pirun pesäpalloilijoita...). Makuutin Ellaa eka Pyryn suorituksen ajan, ihan rauhassa oli. Treenin lopussa makuutin sitten lisää, Mari pyöri Pyryn kanssa siinä ympärillä ihan lähelläkin, sitten heitteli Pyrylle palloakin. Ella ei täysin rentoutuneelta näyttänyt, mutta ei hermostuneeltakaan. Sitten kentän läpi, Ellaa kohti, kulki joku pariskunta ja Ella lähti haukkuen niitä kohti, kävi siinä lähellä pyörimässä. Olin niin yllättynyt, että en osannut kuin kutsua Ellan luokseni ja ottaa sen kiinni. Laitoin uudestaan makaamaan, hetken ajan kuluttua se vaan pomppasi pystyyn ja lähti laukkailemaan. Tällä kertaa palautin neidin makaamaan vähän vähemmän nätisti. Jatkettiin makuuta. Se pariskunta käveli uudestaan kentän halki, nyt Ella ei niistä suuremmin välittänyt. Mari heitteli Pyrylle palloa niin, että pallo lensi ja Pyry juoksi mun ja Ellan välistä, sekään ei ongelmia tuottanut.
Jääviä tehtiin, paljon huonompia kuin tiistaina, joitakin vääriäkin tuli. Muutamia oikein hienojakin mahtui mukaan, mutta paljon semmoisiakin, joita en voinut kelpuuttaa. Seuraamisessa ipana edisti ihan hirveästi. Noutojakin yritettiin, ne vasta pelleilyä olikin. Ella odotti nätisti lupaa ja käskystä lähti kapulalle, mutta kapulan saatuaan lähti loikkimaan sen kapulan kanssa pitkin kenttää, ei aikomustakaan palauttaa sitä kapulaa mulle. Uudella yrityksellä sama juttu, vaatimalla sain sen viereen. Vielä piti kolmas kerta yrittää, nyt ei enää niin isoa lenkkiä heittänyt, mutta järsi kapulaa niin että hyvä, ettei lastut lennelly. Tuon jälkeen muutama onnistunut toisto ensin ihan lyhyellä matkalla ja vähitellen pidentäen, nyt oli huomattavasti asiallisempaa touhua.
Muutenkaan ei ihan touhut sujuneet. Ennen treenaamista, kun mentiin Maria ja Pyryä vastaan ostarille, Ella veti hihnansa parkkipaikalla poikki Pyryn nähdessään. Onneksi Ella päätti hypätä Marin autoon kyytiin, riemusta seonnut koikkerikakara parkkipaikalla ei mitenkään erityisen hyvältä näyttänyt. Treenien jälkeen Ella ja Pyry kentällä pallojen perässä juoksennellessaan törmäsivät täydessä vauhdissa toisiinsa. Ella oli törmäyksen jälkeen ihan hirvittävän alistuneen näköinen, selvästi sattui, ei lähtenyt edes narupallon perään. Äkkiä se kuitenkin palautui ja juoksi lelun perässä normaalisti. Toivotaan, ettei nyt itseään pahemmin satuttanut.
Meni nyt kaikki jo niin perseelleen, että ei oikeestaan edes harmittanut. Olen aiemminkin huomannut, että kimppatreeneissä kaikki sujuu huonommin kuin yksin treenatessa. Tiedän, että oma toimintani lähtee muuttumaan heti kun joku on katsomassa, mutta nyt kyllä vaikutti Pyryn läsnäolo ihan selvästi Ellaan. Ei Ella Pyrystä itsessään näyttänyt suurta häiriöö ottavan, mutta ipana näyttää virittävän itsensä vähän turhan korkealle Pyryn seurassa. Ellahan on Pyryä nähnyt melkeipä pelkästään agitreeneissä, ehkä se on yhdistänyt tunnetilan niin, että kierrokset nousee sinne agitreenitasolle jo pelkästään Pyryn seurasta.
Tämänkertaisen paikkamakuun epäonnistumisen taustoja olen yrittänyt nyt miettiä ja ymmärtää, miksi Ella käyttäytyi niin odottamattomalla tavalla. Luultavasti häiriö meni yksinkertaisesti liian suureksi ja Ella purki tilanteen reagoimalla viimeisimpänä havaitsemaansa häiriöön. Pallonheittelyhän on Ellalle kova paikka, tyhmempikin olisi nähnyt, että se olisi halunnut Pyryn kanssa kirmaamaan pallon perään. Ne ihmiset eivät välttämättä se suurin häiriö olleet, ne olivat vain se viimeinen pisara, jota Ella ei kestänyt. Tosin Ella on taas viime aikoina nähnyt mörköjä vähän siellä sun täällä ja pientä vahtimistakin on ilmennyt, joten voi olla että Ellan Omalle Treenikentälle ilmestyneet Vieraat Ihmiset nyt olivat vain kamala juttu. Eipä siitä kauaa ole, kun kakara päätti lenkillä alkaa räksyttää vastaantulevalle naiselle, joka sitten rupesi juttelemaan mukavia, ja kun päästin Ellan moikkaamaan, sai nainen sylin täyteen riemusta sekoavaa koiranpentua... Se muuten vaan paikkamakuusta hillumaan lähteminen oli vielä kummallisempaa, Ella vaan päätti lähteä kirmailemaan. Menikö homma vaan niin yli, ettei sillä raukalla pää kestänyt? Vai oliko se jokin testi, että kun kerran äskenkin sai lähteä, niin jospa toisenkin kerran saisi?
Jos nyt pitemmältä ajalta mietitään, niin kaikki huonot makuut on tullut treenien lopussa, alussa se on maannut lähes poikkeuksetta hyvin. Todennäköisesti siis väsyminen vaikuttaa huonontavasti liikkeeseen. Lisäksi mielestäni näyttää siltä, että Ella ei koe oloaan varmaksi häiriössä. Olen jo pitempään katsellut, että se ikään kuin kysyy multa, että "kato, tuolla menee tommonen, näätkö?" ja kun vilkaisen, mitä pentunen näkee, niin homma on taas ihan ok. Esimerkiksi noita kentän poikki kukevia ihmisiä en huomannut ollenkaan, enkä siis reagoinut niihin, ehkäpä Ella siksi niistä niin häiriintyi?
Mulla on homma lähtenyt vähän lapasesta, tällä viikolla en ole treenaamalla saanut kuin tuhoa aikaan paikkamakuussa. Liike on ehkä (toivottavasti..) vielä pelastettavissa, mutta yhteenkään virheeseen ei ole enää varaa, Ella on jo päässyt tekemään virheitä vähän turhan paljon. Todennäköisesti olen vetänyt ahneuksissani homman liian vaikeaksi. Oikeastaan asia olisi pitänyt tajuta jo aiemmin, kun useampana päivänä peräkkäin totesin, että Ella vaikuttaa hermostuneelta makuissa. Mutta mäpä oon vaan todennut asian ja vaikeuttanut hommaa koko ajan lisää. Fiksua toimintaa. Jatkossa pitäisi kyetä toimimaan järkevämmin, mutta en oikein saa päätettyä, miten nyt kannattaisi edetä, millaisesta treenistä olisi eniten hyötyä. Lähinnä ongelmana on varmaan se, että en voi olla varma, mistä liikkeen epävarmuus aiheutuu. Jos Ella ei olekaan paineistunut, jos se onkin samanlaista kuin Akulla välillä "ku ei mua ny huvita tässä maata, nii emmää sitte makaa"? Joo, sen varmaan näkis siitä koirastaan, mutta ihan täysin en nyt tässä asiassa arviointikykyyni luota. Mielestäni kuitenkin Ellalla on motivaatio maata (siitä saa namia) ja sille on kerrottu, että siinä pitää maata, joten suurimman syyn uskon olevan muualla, vaikkei noi mainitutkaan asiat täydellisen kunnossa ole.
Sainpa muuten taas aihetta miettiä, milloin liikaa rehellisyys on tyhmyyttä. Tuota koetta peruessani mietin kauan, ilmoitanko perumisen syyksi Ellan juoksut, lähetän tekaistun juoksutodistuksen perään ja saan rahani takaisin. Ei, en halunnut valehdella. Ilmoitin riskillä ihan oikean syyn tietoisena siitä, että en taida rahojani takaisin saada. Vastaus "Kuten arvasit, maksua ei palauteta tuosta syystä. Kiitos myös rehellisyydestä, aika monen koiralle olisi tullut ”juoksu”." sai kuitenkin aikaan pienen harmituksen, melkein kuin kehotettaisiin keksimään joku muu syy perumiseen. Mutta menipä rahat sentään ainoalle Kangasalla toimivalle koiraseuralle, kai sitä on hyvä tukea, että saavat jotain toimintaa sielläkin pidettyä. Ja eihän se niitten vika ole, jollen osaa koiraani kouluttaa. Aika paskat fiilikset on kaiken kaikkiaan, mutta ehkä tää taas tästä. Ehkä. Vaikka nyt ei kyllä siltä tunnu.
6 kommenttia:
Jos mie oisin sie, niin mie en tokokentälle menis ainakaan viikkoon, luultavasti en kahteen, jos en neljään. Toisaalta mie en mitään tokosta tajua ja oon laiska muutenkin, mutta silti näkisin parhainpana ratkaisuna tauon. Kuten otsikkoon laitoitkin.
Ma kannatan vaan niin pitkää taukoa, että saat tehtyä suunnitelman.
Oletko varmasti rakentanut paikkamakuuseen oikean vireen alusta asti? Muistathan, että opetat sitten mitä tahansa, et palkkaa pelkästä oikeasta suorituksesta, vaan palkkaat myös siitä vireestä, millä koira liikettä suorittaa?
Mun piti ihan lukea toi tekstini uudestaan, mutten vieläkään ymmärrä, miten tosta voi tulla edes mieleen pitää neljän viikon tauko treenaamisesta. Ihan käsittämätön ajatus.
Mielestäni olen alussa rakentanut oikean vireen liikkeeseen, mutta jossain vaiheessa oon lakannut välittämästä asiasta. Kun häiriötä on lisätty, Ella on saanut palkkaa kunhan paikallaan on pysynyt, en mä siinä vaiheessa ole tajunnut enää mitään virettä ajatella. Ilmeisesti ois pitänyt tajuta.
:D Ei varmaan tulekaan, jos lukee tuon yhden ainoa tekstin, mutta minä olen lukenut myös ne edelliset.
Minusta yhden, kahden tai neljän viikon tauko ei ole edes pitkä, mutta nämähän ovat ihan täysin makuasioita. Minä en näe taukoa ja tauon tuomaa etäisyyttä käsittämättömyytenä, enemmänkin hyötynä, mutta asioitahan voi toki lähestyä monilla tavoin.
Jos itselläni olisi toistuvasti treeneissä punainen lanka kateissa, kokisin, että treenaaminen ei hyödytä koiraa vaan asialle olisi tehtävä jotain. Ennen kuin voisin tehdä sille mitään, täytyisi minun ottaa etäisyyttä ja ajatella. Mutta kuten sanoin, minä tekisin näin, en sano, että kenenkään muun pitäisi.
Voihan se olla, että haluamiin tavoitteisiin pääsee jatkamalla treenamista vaikka ei tietäisikään missä vika piilee. Itse en vain usko siihen.
Mie vähentäisin häiriön ja ehkä myös treenien määrää. Etenkin nuorelle koiralle liika on aina liikaa. Susu teki keväällä miltei joka päivä pari alon paikallaoloa – tulos: koira piippasi, haukkui, tiputteli lonkalle, siirteli tassujaan, ryömi ja mitä enemmän treenasimme, sitä useammin myös pomppasi pystyyn. Kaikki ongelmat hävisivät kertaheitolla, kun pidimme vähän taukoa (paikallaolosta) ja sen jälkeen ollaan maltilla tehty muutama makuu viikossa.
Voisiko Ella ahdistua paikallaolosta siksi, että se tietää oikean toiminnan (paikalla makaamisen) mutta häiriö on vain ollut liian suurta? Eli se tahtoisi pysyä maassa, mutta sisäinen ristiriita on liian suuri. Sama juttu kuin silloin, kun koira haluaisi suorittaa annetun tehtävän, mutta kyttää esimerkiksi lelua ja yrittää hillitä itseään -> usein reaktiona lukkoon meneminen. Tuolle pariskunnan haukkumiselle voisi hakea selitystä saman jutun kautta: Ella kuormittui ja joutui hurjasti patoamaan viettiään Pyryn palloheittelystä eikä se saanut purkaa viettiään / nollata päätään kyllin nopeasti. Äh, en osaa selittää kunnolla, mitä haen takaa. Mutta pitäisin häiriöt ennen kaikkea lyhyinä niin, että koira saa nopeasti palautetta oikeasta toiminnasta eikä sen pinna veny äärirajoille.
Heidi,
Ehkä se pitkä tauko tuntui käsittämättömältä, koska yhden liikkeen takia en koe lainkaan tarpeelliseksi pistää koko harrastusta tauolle. Meidän ainut todellinen ongelmahan on se, että mulla ei pää kestä minkäänlaista vikaa paikkamakuussa. Ilmeisesti onnistun asian kirjoittamaan niin, että siitä saa kuvan, että koko laji on yhtä isoa ongelmaa.
Sirkku,
Kuvittelen ymmärtäneeni pointin, samaa mietin itsekin, mutten oikein osannut jäsennellä ajatuksiani asian suhteen.
Luulen, että yksi suurimmista tekemistäni virheistä tässä on se, että vaikka oon nähnyt Ellan olevan jännittynyt, en ole kuitenkaan välittänyt asiasta, koska Ella ei kuitenkaan ole tehnyt mitään kiellettyä (ennen kuin se on sitten noussut ylös). Luultavasti olen lisännyt häiriötä liian nopeasti, minkä seurauksena Ella ei suinkaan ole tottunut makaamaan rennosti häiriössä, vaan mennyt entistä epävarmemmaksi yrittäessään suoriutua liian vaikeasta tehtävästä. Tai jotain. Mulla oli hetken aikaa joku ajatus tästä, mutta se ei selvästikään ole vielä tarpeeksi selkeä, kun sitä ei kirjoittamaan pysty.
Lähetä kommentti