Torstaiaksat

Alkuun tehtiin muutama toisto keppejä, kuja oli vähän leveämpi kuin viimeksi. Palkka maassa joka kerta, jotta saatais pujotteluasentoo vähän matalammaksi, tuntuu vähän nousevan kädestä palkatessa. Ei oikein mitään ihmeellistä, yks aloitus meni pieleen, muuten ei ongelmia.

Kävin taas Heidiltä pöllimässä ratapiirroksen. Ellan kanssa tehtiin vaan noi valkoiset pallerot, niissäkin ihan riittävästi haastetta meille. Hypyt 40 cm, lähinnä tota nelosta tiputteli muutaman kerran sählätessään (tai mun ohjauksen takia..).


Ihan alku sujui heti, mutta väli 4-7 tuotti ongelmia. Eka kokeiltiin takaaleikkausta välissä 4-5, mutta Ella teki nelosella hirmu pitkän hypyn, eikä ohjautunut ollenkaan, vaan juoksi vitosen vasemmalle puolelle. Vahingossa onnistui kerran, muttei sitten irronnut kutoselle. Persjättö ei toiminut, Ella ei näyttänyt osaavan lukea sitä ollenkaan, sinkoili taas minne sattuu. Kyllästyin ton hinkkaamiseen ja yritin räpeltää radan loppua, mutta seiskaputkeen meno oli vaikee, kympistä tuli ohi, eikä tainnut lopussakaan irrota, joten päätin jatkaa seuraavalla kierroksella.

Tokalla kierroksella löytyikin sitten aika äkkiä toimiva ohjaus välille 4-5. Otin reilusti etumatkaa Ellan ollessa putkella, jotta ehdin nelosen ja vitosen väliin ottamaan Ellaa haltuun, käytin vähän vastakkaista kättä ja jotain puolivalssin tapaista haltuunotossa, sitten päästin vitoselle ja leikkasin takaa. Ei ehkä kaikista nopein vaihtoehto, mutta ainoa, mikä onnistui. Itse jäin kamalasti tossa jälkeen, eikä Ella alkuun ois kutoselle irronnu, mutta se ongelma korjaantui, kun pari kertaa oli palkka valmiiksi esteen takana. Putkeenkin se lopulta löysi, vaikka pysyin ulkokaarteen puolella. Loppurata sujuikin suht hyvin, muurin taakse valssasin, okseri onnistui ongelmitta vinoonkin hypätessä, kympin yli tuli ilman suurempia ohjauksia ja lopussa irtosi hienosti.

Mun mielestä on ihan pirun hienoa, että koira on tommonen täysiä sinne tänne sinkoileva sekopää, mutta välillä epätoivo puskee pintaan. Kattokaa nyt tota rataa, ei siinä ole oikeasti mitään vaikeaa! Silti me hinkattiin ja hinkattiin ja hinkattiin ennen kuin saatiin toimimaan. Koira kyllä kestää toistoja, se ei ongelma, mutta mulla menee hermot, kun en saa hommaa toimimaan. En erota, milloin kyse on koiran osaamattomuudesta, milloin mun ohjauksesta, milloin koira ei vaan kuuntele. Mulla ei ole mitään käsitystä, miten tuota elukkaa pitäisi ohjata, ja jos joskus keksin teoriassa toimivan tavan, en saa sitä käytäntöön sovellettua. Vähän on avuton olo välillä.

Akukin oli treeneissä, mutta siitäpä ei ole oikein mitään kerrottavaa, vähän putkee ja temppuja tehtiin, pari maksihyppyä kokeiltiin, passaili. Kovasti kivaa näytti koikkeripojalla olevan. Tokohyppyä tehtiin Ellan kanssa lopuksi. Mittasin aiemmin tehdyn korkeuden, 42 cm. No onhan se kolme senttiä matalampi kuin se kokeessa ollut 45 cm... Treenattiin nyt sitten korkeampaa, 57 cm, ei mitään ongelmia, ketterästi loikki yli. Vähän ihmetyttää se kokeen hyppy, aloin jo epäillä, ettei vaan ole ollut kipeä ja siksi kieltäytynyt hyppäämästä, mutta ehkä se koetilanne ja erinäköinen hyppy vaan sekoitti pentusen pään. Esteiden pois kantamisen ajan Ella paikkamakasi keskellä kenttää, kävin välillä ohikulkiessani palkkaamassa. Ei sitten mitään ongelmaa, se vaan makasi.