Iltatokoa

Ella harjoitteli tottelua illalla pesiskentällä Heidin ja Nuuskun seurassa.

Jääviä tehtiin ekaks vapaasta seuraamisesta. Kaikki oikein, suurimmaks osaks ihan nopeitakin. Myöhemmin tehtiin ihan kunnon seuraamisesta. Maahanmenot onnistuivat hyvin, mutta seisomiset ei. Hiipi kamalasti ja kun muutaman kerran olin palkkaamatta, alkoi mennä maahan. Lopulta kuitenkin saatiin onnistuneita toistoja, kun olin pari kertaa kertonut, että pitäis ihan oikeasti pysähtyä. Ongelmien aiheuttajat seisomisessa oli aika selvät: aluksi Ella alkoi kyttäilemään maassa olevaa lelua, myöhemmin häiriintyi, kun Heidi jutteli Nuuskulle mukavia. Ei siis tunnu jäävät kestävän häiriötä, ei kai se auta kuin vahvistella edelleen. Päässä käväisi taas ajatus, että hitto vie, annetaan olla hitaat, kun kokeessakin näytti suuht hyvät pisteet tosi hitaasta seisomisesta saavan. Mutta ei. Jäävät toistuu kuitenkin kaikissa luokissa ja ylemmissä rupee pisteitä lähtee enemmänkin, joten pakko ne on kuitenkin jossain vaiheessa opettaa kunnolla. Lisäksi tiiän, että mulla alkaa kriteeri löystymään, jos yhtään ajattelen vähemmänkin riittävän, ja sittenpä ne ei ainakaan ikinä kuntoon tule. Kyllästyttämään vaan alkaa samojen liikkeitten hinkkaaminen. Mutta ehkäpä ne vielä sieltä tulee, kun ottaa huomioon, että Ella teki reilu viikko sitten ensimmäisen kunnollisen seisomisen ikinä, niin ei kai sitä voi olettaa, että ne nyt olisivat täydelliset.

Seuraamista tehtiin jossain vaiheessa, hyvää oli. Muutama luoksetulo, perusasennot vähän vinoja, pitää nyt kiinnittää niihin huomiota. Kaukoja (i-m-i) kokeilin ihan piruuttani muutaman metrin matkalla treenien lopuksi, Ella teki ihan täydellisesti, mikä oli aika jännä juttu, kun sisällä tulee vähän mitä sattuu vaihtoja...

Paikkamakuuta tehtiin ihan urakalla. Ensin Nuuskun vieressä parin metrin päässä, 2 min - palkka - 3 min. Muutaman kerran käänsi päätään, kun takaa kuului ääniä, muuten ei valittamista. Myöhemmin vielä yksinään niin, että ensin Heidi pyöri Nuuskun kanssa ympärillä, ihan lähelläkin, myöhemmin tekivät kaukoja Ellan maatessa välissä. Itse olin ensin ehkä kymmenen, myöhemmin parinkymmenen metrin päässä. Vähän Ella päätään pyöritteli ja välillä heilutteli Nuuskulle häntää, mutta suhteessa häiriön suuruuteen meni mielestäni hirmu hyvin. Niin joo, ja pyöräytti se pari kertaa pyllyään Nuuskun saadessa palkkaa siinä melkein nenän edessä. Ajatukset tuon makuun suhteen muuten selvisivät pari päivää sitten, kun sain osuvan kuvauksen liikkeen tämän hetkisestä tilasta; se on epävarma. Mulla on ollut vaihtoehtoina että joko se on kunnossa tai sitten ihan paskana, mutta eihän se ole kumpaakaan, se on keskeneräinen. Olen ajatellut, että paikkamakuu ja seuraaminen on sellaisia liikkeitä, mitkä pitäisi opettaa vähän "yli", mutta nyt en paikkamakuuta ollut opettanut kuin juuri ja juuri vaadittavalle tasolle, minkä seurauksena pieni häiriö sai Ellan nousemaan. Häiriötreeniä siis lisää, niin jospa se siitä. Toivottavasti.