keskiviikko 11. elokuuta 2010

Ukkoja etsimässä

Koohottimet änkesivät tänään tollereiden hakutreeneihin. Ella on kerran aiemmin päässyt pari ukkoa etsimään, mutta Akulla ei ole minkäänlaista kokemusta lajista. Oikeastaan Akun piti alunperin jäädä kotiin, mutta erinäisistä syistä sen mukaan raahasin ja pitihän senkin kanssa sitten kokeilla.

Ella pääsi metsään ensin. Eka maalimies käveli metsään Ellan nähden ja piiloutui, pentu sinkosi luvan saatuaan luokse hurjaa kyytiä. Seuraavat oli haamuja. Eka oli siis valmiiksi kauempana, juoksi pienen matkan ja piiloutui. Ella toimi taas hyvin. Kun kaksi ekaa meni noin hyvin, aateltiin, että kolmas voisi vaan näyttäytyä ja piiloutua. Ella lähti hyvin, mutta reilu kymmenen metriä juostuaan kääntyi takaisin ja jäi pyörimään. Otettiin uusi lähetys (ukko ensin näyttäytyi ja vaihtoi paikkaa) ja nyt onnistui hienosti. Ainoastaan tuo kolmas maalimies pystyi kunnolla tuomaan Ellan mukanaan pois, muitten kanssa se vähän kimpoili sinne sun tänne. Mietin, onkohan lopulta kovinkaan tarpeellista, että maalimies tuo Ellan mukanaan pois, jospa vaan itse menisin paikalle, kun Ella on maalimiehen löytänyt? Mun tietämys lajista on tosin ihan olematon, joten ehkä en osaa tarpeeksi pitkälle ajatella...

Akun osalta ei ollut mitään odotuksia. Tai odotuksena oli, että se lähtee lönkyttelemään johkin kuuseen kiinnostumatta touhusta ollenkaan Pari ekaa Aku näki ukon menemisen, viimenen tehtiin haamuna. Ja joka kerta Aku paineli maalimiehen luokse ihan täysiä, en muista milloin olisin sen nähnyt juoksevan yhtä lujaa. Maalimiehen mukana takaisin tuleminen oli Akun mielestä ihan parasta, mikäpä sen kivempaa kuin että joku lässyttää ja syöttää namia, ei näytä olevan mitään ongelmaa luona pysyä.

Jos nyt hakuilua jatketaan, niin haukkuilmaisua molemmille ajattelin. Akulle nyt ei ainakaan tuota minkäänlaisia vaikeuksia räksyttää ihmisille päin naamaa, sitähän se tekee muutenkin, jollei kerjäämällä namia saa. Ellallakin alkoi tulla silloin joskus alkukesästä haukkua ihan luonnostaan, kun ei maalimiehen luokse piiloon päässyt (oli pienessä tornissa), joten luultavasti sillekin haukkuilmaisun saisi suht helposti.

2 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Haukulla ilmaisevalla koiralla ohjaaja nimenomaan menee maalimiehen luokse jo alkuvaiheessa, vaikka ilmaisu ei olisikaan valmis. Näin koira oppii viettämään aikaa ukolla, vaikka ohjaaja lähestyykin. Haukkuhan ei saa katketa missään vaiheessa ja jos koira häiriintyy ohjaajasta jo muuten, ei haukkukaan varmasti kestä. Rullalle opetettavien koirien kanssa tunnutaan käyttävän molempia tapoja. Susu on aina kuljetettu maalimieheltä takaisin keskilinjalle.

Kaisa kirjoitti...

No sepä on hyvä, jos kerran noin on, en siis ihan typeriä itsekseni mieti :)