Tokoi

Illalla taas tokoteltiin Ellan kanssa lähikentällä.

Ensin jokunen toisto kapulan kanssa sivulletuloja, teki hyvin. Sitten kokonaisena liikkeenä, varasti, kielsin. Muutaman kerran heittelin kapulaa, palkkailin odottamisesta ja hain kapulan itse, meni hyvin. Sitten kokonaisena liikkeenä kertaalleen, oli niin täydellinen, ettei toistettu. Jossain välissä otettiin paikkamakuu, reilu 5 min ilman välipalkkoja. Minuutin ajan olin piilossa, muuten näkyvissä parinkymmenen metrin päässä. Tiellä kulki lenkkeilijöitä ja muutama koirakin, Ella makasi hienosti, ainoastaan pää liikkui välillä.

Ja niitä jääviä tehtiin taas, sekaisin molempia seuraamisesta toistakymmentä toistoa. Kaikki oikein ja väliin tuli hienojakin. Paria seisomista en kelpuuttanut, yritän pitää nyt rajan semmoisena, että asennon saa tasapainottaa, mutta ei paljoa enempää edetä käskyn jälkeen. Tein vielä seisomisia vapaasta seuraamisesta, että sitä nopeutta tulisi. Alkuun meni hyvin, mutta sitten Ella tarjosi maahanmenoa ja mä menin naksauttamaan siitä. Sama toistui myöhemmin uudestaan, ja taas naksautin. Voi jee. Pitää ehkä myöntää, että oon mä sille joskus naksuttanut sen vielä liikkuessakin, sekään ei ehkä liikkeen oppimista edistä. Noi kaikki tilanteet on sellaisia, että Ella näyttää seisahtuvan, mutta tekeekin sitten jotain muuta kun oon jo naksauttamassa. Pirun hankalaa toi palkan ajoittaminen, vähemmän tuhoa sais aikaan, jos ennakoinnin sijaan olisi vähän myöhässä. Pitäs varmaan luopua naksusta, kun ilman sitä en ainakaan ajoissa ole. Niin, noitten palkattujen maahanmenojen jälkeen niitä maahanmenoja alkoi tulla lisää, mutta osasin olla sen verran varuillani, etten enää palkannut niistä. Rupes se seisominenkin sitten taas sujumaan. Ihan treenin loppuun otin vielä seuraamisesta muutamia sekaisin, olivat ihan hirmuisen hienoja.

Vähitellen on tullut sellainen fiilis, että ehkä sitä Akun paikkamakuutakin voisi vielä yrittää, kun näyttää häiriötäkin liikkuvan nyt enemmän. En vain vieläkään usko, että pystyn sille varmaa makuuta opettamaan. Ja mitäs sitten teet, kun ei usko riitä? Tiiän, että Akulle pystyy paikkamakuun opettamaan, mutta jotenkin oon luovuttanut yrityksessä saada sitä ikinä pysymään lapasessa. Lenkeilläkin pidän sen nykyään mieluummin hihnassa kuin vapaana, vaikka se on pallien poiston jälkeen ruvennut paljon aiempaa kuuliaisemmaksi. Akun koulutuksen suurin ongelma on tällä hetkellä mun korvien välissä, ja ei, en ole tilanteeseen lainkaan tyytyväinen. Ihan perseestä koko homma.