Iltahämärässä käytiin Ellan kanssa vähän hillumassa lähikentällä. Ensin otettiin jääviä sekaisin kymmenisen toistoa seuraamisesta. Kaikki oikein ja riittävän nopeita. Seuraavaks noutoa, päätin testiksi ottaa muutaman kerran ihan kokonaisena. Tokalla varasti, muuten pysyi hyvin (kolmannella pidin korvasta kiinni :D). Sivulletulo kapulan kanssa näytti tuottavan vaikeuksia, pitää sitä treenata erikseen. Palautteli osittain tai kokonaan ravilla. Otin vielä muutaman hetsatun noudon, tuli vauhdilla, mutta meni vähän leikkimiseksi homma.
Loppuun tehtiin agia varten tolpankiertoja ja käteen tulemista. Päätin opettaa Ellalle "kii"-käskyn, kun näyttää tässätykset olevan yhtä tyhjän kanssa ja halusin Ellalle ehdottoman nythetitänne-käskyn. Eihän sillä käskysanalla sinänsä väliä ole, kai sitä tässääkin olisi vahvisteltua saanut, mutta sitä tulee käytettyä helposti vähän turhaankin. Aika pitkään jaksoin olla sitä mieltä, ettei koikkerin kanssa kovin vahvaa haltuunottokäskyä tarvita, kun se nyt on siinä kädessä muutenkin ja tottelee herkästi, mutta noh, nii-i. Kai mun pitäis vähitellen alkaa käsitellä tota kakaraa sellaisena kuin se on ja lakata ajattelemasta, että se on tyypillinen koikkerinarttu, kun ei se semmonen ole.
Oon tässä viime aikoina huomannut, että kuvittelen Ellan olevan parempi agikoira kuin mitä se oikeasti on. Ajattelen, että se olisi keskivertokoiraa nopeampi, irtoavampi, innokkaampi ja mitähän vielä, mutta samanlaisia koiriahan kaikki agikisat pursuaa, lisäksi ne on teknisesti taitavampia. Ehkä mä heräsin nyt todellisuuteen haavemaailmastani. Mut Ella on mulle paras ja se riittää, ei sen tarvi olla yhtään enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti