Ei vaan suju

Nää itsesäälin täyttämät itkuvinku-kirjoitukset on aina yhtä naurettavia, mutta pakko välillä purkautua. En vain jaksais enää yrittää, kun onnistumisia ei tule kummankaan koiran kanssa. Kaikki muut saa nollia agissa, ykköstuloksia muista lajeista ja tekee valioita koiristaan, mä en saa elukoitteni kanssa edes yhtä ykköstulosta alokkaasta. Kavereitten puolesta jaksaa iloita ja muittenkin tuloksista saa kivan "kyllä mekin vielä joskus"-fiiliksen, mutta sekin näköjään loppuu aikanaan. Meidän viimeisin merkittävä tulos on Akun nousu agilityn kolmosluokkaan. Se tapahtui yli kolme vuotta sitten. Eihän niillä tuloksilla itsessään kovinkaan suurta merkitystä ole, mutta sillä onnistumisen tunteella on sitäkin enemmän. Sillä, että saavuttaa jonkin konkreettisen tavoitteen. Jos niitä onnistumisia tulisi useammin, epäonnistumisetkin ehkä kestäisi paremmin, mutta hitto vie, kun ei onnistu!

Treenattiin tänään lähikentällä ja siitähän tuo alun purkaus sai alkunsa. Alkuun paikkamakuuta, se oli hyvä, Ellan olemus tarkkavainen, mutta tyyni. Loppuun otin toisen paikkamakuun, piti ottaa ihan pieni pätkä vaan, mutta se piteni ja piteni, kun en halunnut huonoon pätkään lopettaa. Alku oli ihan ok, mutta vähitellen Ella hermostui enemmän ja enemmän. Pää pyöri ja ilme oli jännittynyt, lonkkaa ei sentään vaihtanut kuin kerran. Lopulta se nousi puolittain istumaan naamallaan ilme "emmää enää pysty!". Käskin takaisin maahan ja makuutin vielä hetken. Ois pitänyt lopettaa treeni aiemmin, ennen kuin pääsi tekemään väärin. Häiriötä oli jonkin verran, ihmisiä ja koiria kulki tiellä ja kaikenlaisia ääniä kuului kauempaa, mutta ei mitään ihmeellistä. Paitsi mäkäräisiä, niitä on tossa kentällä ihan tolkuttomasti. Yksi puri Ellaa korvaan, se häiritsi pentusta ihan selvästi, pari muutakin puremaa löytyi. Olivatko ne h*lvetin itikat syynä Ellan levottomuuteen? Oonko ihan idiootti kun makuutan koiraa niitten syötävänä? Vai yritänkö selitellä huonoa paikkamakuuta ihan epäolennaisilla syillä? En ihan oikeasti itsekään tiedä.

Tehtiin me muutakin. Ruutua kymmenen metrin päästä, meni ihan pirun hienosti pukkilaukalla ruutuun. Oikeaan etukulmaan kerta toisensa jälkeen. Ois kiva kirjoittaa taas, että kattellaan, josko se siitä lähtis paranemaan, mutta hitot siinä mitään katselemista ole, Ellan mielestä ruutu tarkoittaa "mene oikean etutötsän taakse seisomaan". Jotain tarttis tehdä. Vielä kun keksisi, mitä se "jotain" on... Jääviä tehtiin taas, ensin vapaasta seuraamisesta, sitten ihan kunnollisesta, aika paljon toistoja. Joku koomaus tuli väliin ja kaksi peräkkäistä maahanmenoa jäi seisomisiksi, muuten teki tosi hienosti, maahanmenotkin oli nopeita. Hirmu tyytyväinen oon nyt noihin, ovat parempia kuin mitä oisin uskonut niistä ikinä tulevan.