Hyppyseminaarissa oli puhetta syvistä lihaksista ja yhtenä esimerkkinä niiden kehittämiseen tuli hidas kävely. Akuhan tekee (tai teki ainakin ennen pallien poistoa) tuota ihan päivittäin haistellessaan, mutta Ella ei tunne käsitettä hidas kävely. Sainpa sitten loistoidean ruveta naksuttelemaan sille tassu kerrallaan kävelyä. Tai jos ei kävelyyn asti päästä, niin ainakin nostelemaan jalkojaan erikseen. Etukäteen asennoiduin niin, että saadaan hetki jos toinenkin odottaa, ennen kuin kakara minkäänlaista toimintaa rupeaa tarjoamaan. Mutta hitto vie, sieltähän rupesi heti tulemaan sitä sun tätä. Viidessä minuutissa sain sille hienon liikesarjan "peruuta pari metriä - käänny oikealle - laita kuono kippoon". Tarkoitus oli opettaa sitä nostamaan toista takajalkaansa. Kaikkea jännää on Akullekin tullut vahingossa opetettua, mutta ei me nyt ihan noin kauas opetettavasta liikkestä olla päästy...
Oon nyt tässä ihmetellyt, mistä oon keksinyt, että a) Ella on tyhmä b) se ei tarjoa toimintaa. Parin naksuttelusession perusteella kumpikaan kuvitelma ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ja mä kun en ole yli puoleen vuoteen sille mitään viitsinyt yrittää sheippaamalla opettaa, kun luulin ettei homma toimi. Pikkupentuna naksuttelin Ellalle paljon, ja se kyllä toimikin, mutta jossain välissä oon sitten alkanut luulla, ettei toimi. En ymmärrä ollenkaan, mitä oon ajatellut, mutta hyvä että nyt edes tuli todistettua luulot vääriksi. Ellan touhuista sain idean opettaa Akua tunkemaan kuono kippoon, mutta Aku oli täysin vakuuttunut, että tarkoituksena oli mennä siihen kippoon seisomaan. Se kippo oli 8 cm x 8 cm pakasterasia. Voitte kuvitella, miten hyvin Aku siihen mahtui seisomaan. Kovasti se ainakin yritti.
Kokeilin tänään lenkillä ihan piruuttani käskyttää koirat maahan kesken ravailun. Aku ei reagoinut mitenkään, mutta Ella seisahtui, katsoi mua ja meni maahan vähän hämmentyneenä "ai näinkö?". Piti sitten enemmänkin hommaa testailla, maahanmenoja ja seisomisia käskyttelin Ellan ollessa keskittynyt johonkin muuhun. Ihmeekseni se totteli joka kerta. Maahanmeno toimi erinomaisesti silloinkin, kun Ella ravasi nenä maassa musta poispäin reilun kymmenen metrin päässä. Muiden mielestä tommonen ei varmaan mitenkään ihmeellistä ole, mutta Akuun tottuneena ihan käsittämötöntä, ei Aku tommosia kuuntele ollenkaan. Aku ei nytkään reagoinut yhteenkään käskyyn mitenkään, vaikka oli koko ajan siinä hihnan päässä kulkemasssa. Vähemmän hauska havainto oli se, että luoksetulokäskyä tarvitsee toistaa Ellalle välillä, ei välttämättä ekaa käskyä tottele. Pitäs vissiin vahvistella sitäkin välillä.
Lenkin aluksi Ella teki lyhyen paikkamakuun lähikentällä. Aikaa ehkä yhteensä pari minuuttia, palkkasin kolme kertaa välissä. Vikan välipalkan jälkeen oli hetken vähän hermostuneemman oloinen, muuten makoili rentona mua kohti katsellen. Ton rentouden jos saisi pysymään, niin olisin tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti