Tokoja

Ellan kanssa tokoiltiin tänään pesiskentällä. Lopultakin ryhdistäydyin ja suunnittelin treenit etukäteen, ja sepä oikeasti helpotti hommaa. Pakko tähän treenaamiseen on nyt jotain järkeä saada, ei hommasta muuten tule yhtään mitään.

Aloitettiin seuraamisella, pysähdyksiä ja vaihtoja kävelyn ja juoksun välillä. Ajoittain edisti vähän, mutta muuten hyvää. En pistäisi pahakseni, vaikka olisi tiiviimpikin, mutta nytkin osui koko ajan kevyesti jalkaan, mikä on ihan riittävä.

Seuraavaksi maahanmenoja vapaasta liikkeestä naksuttimen avulla vajaa parikymmentä toistoa. Alkuun tarjosi seisomista, sen jälkeen osa hyviä, osa viiveellä. Tuon jälkeen vielä kunnon seuraamisesta maahanmenoja viitisen toistoa, olivat oikeastaan parempia kuin vapaammasta liikkeestä tehdyt. Suunnittelin, että haen nyt jääviin nopeutta molempiin erikseen. Eli seisomiset ja maahanmenot eri treeneissä, jottei niiden erotteluun tarvitse kiinnittää huomiota. Sitten kun sujuvat vauhdilla, aletaan tehdä sekaisin ja lopuksi kasataan kokonaisiksi liikkeiksi.

Noutoa puukapulalla, lähinnä noutamisluvan odottamista harjoiteltiin, heittelin kapulaa ja hain sen itse. Aluksi Ellalla oli hihna kaulan ympärillä, jotta pystyin estämään lähtemisen, muutaman kerran jälkeen pysyi ilmankin. Pari kertaa annoin noutaa, meni hitaalla laukalla, palautti ravilla. Kerran pääsi varastamaan, josta kielsin ja sitten homma meni maan haisteluksi. Loppuun hetsattu nouto ilman odottamista, reippaalla laukalla mennen tullen. Juu, voipi mennä homma jännäksi, kun nouto pitäisi kasata toimivaksi liikkeeksi...

Noutojuttujen jälkeen kentälle tuli joku kännissä oleva mies höpöttämään, joten siirryttiin Sinkkolan vieressä olevalle kentälle. Siellä kaukoja (i-m-i) sen verran, että sain todettua niiden vaativan vielä toistoja ihan häiriöttömässä paikassa. Sen jälkeen paikkamakuuta 3,5 min, välissä palkka ja sitten vielä 2,5 min, itse olin parinkymmenen metrin päässä. Ohi kulki muutamien metrien päästä mm. juokseva pikkulapsi ja polkupyörä, Ella makasi koko ajan hienosti, vähän katseli ympärilleen. Palkkaamaan mennessäni huomasin, että Ellalla roikkui molemmin puolin sellaiset kymmensenttiset kuolavanat, ei liene epäselvää, mikä Ellan saa makaamaan paikallaan...

Akukin paikkamakasi tänään illalla. Fiksuna tyttönä keksin, että sitä koiraahan voi makuuttaa kentän reunan suuntaisesti, silloin saadaan ne koirat menemään ohi niin, että ne eivät mene mun takaa, mutteivät myöskään mun ja Akun välistä. Välillä tulee sellainen olo, että aivojaan voisi käyttää ehkä vähän useamminkin... No mutta kuitenkin, tossa lähikentällä siis oltiin ja noin kymmenen metrin päästä meni joku kultsu ohi, siihen Aku ei juuri reagoinut. Itse olin aluksi reilun kymmenen metrin päässä, mutta kun ei mulla pää kestänyt, menin lähemmäksi Akua. Muuta häiriötä ei sitten juuri ollutkaan.

Meinaan taas vaihteeksi heittäytyä epätoivoiseksi tuon paikkamakuun suhteen. Iltapäivällä koohot pääsivät tollerityttöjen kanssa lenkille ja kimppaposeerauskuvaa otettaessa muistui mieleen eräs asia, joka Akun makuuseen vaikuttaa. Sitä ahdistaa olla muiden koirien lähellä. Sille on ihan hirvittävän vaikeaa olla muiden koirien vieressä käskyn alla, ei meinaa millään pysyä istumassa, se tahtoisi mun luo tai muuten pois tilanteesta. Kai sen tuommoiseen voi kuitenkin siedättää, muita koiria viereen ja kovasti paljon palkkaa, niin ehkä touhu kivaksi muuttuu. Pitääpä ottaa sellaistakin treeniohjelmaan mukaan. Mutta kyllä on moniongelmainen paikkamakuu; Aku voi lähteä, koska sitä nyt ei vaan huvita maata tai sitten se voi lähteä, koska sitä ahdistaa. Argh, että osaakin ärsyttää. Oon kuvitellut harrastavani koirien kanssa, koska se on hauskaa, mutta tää ei oo kyllä hauskaa nähnytkään. Jos joku kykenee löytämään jotain positiivista siitä, että yhden naurettavan tokoliikkeen opettaminen koiralle on näin tuskaisen vaikeaa, niin kertokaa ihmeessä mullekin.