Treenipäivä

Tänään on ollut niin kiva sää, että ollaan otettu kaikki ilo siitä irti, ollaan treenattu ja heitetty pitkä lenkkikin. Lämmintä vajaa 20 astetta ja valtaosin pilvistä, tämmösestä mä tykkään!

Ellan kanssa aksattiin aamupäivällä Kaleniuksen Elinan koulutuksessa.

(muoks. kymppi suoritettiin toisesta suunnasta)

Alkuradan hyppyjen kulmat toisiinsa nähden on vähän hämärän peitossa, mutta ehkä ne suht oikein tossa on. Rimat 35 cm. Ella ei ehkä ihan normaaliin tapaan irronnut, mutta syy siihen voi olla ihan sekin, että juoksin lelu kädessä, kun en treeniliiviä päälleni halunnut, eikä siis ollut lelulle paikkaa. Alussa Ella kävi kovasti kierroksilla, mutta treenin kuluessa alkoi jonkinlaista aivotimintaakin neidiltä löytyä.

Eka hinkattiin pätkää 1-4. Alunperin olisin halunnut käydä vekittämässä kakkoselle, pyöräyttää siitä kolmoselle ja lähettää putkeen, mutta tuon jatkon takia luovuin suunnitelmistani. Ensimmäisellä yrityksellä otin Ellan vähän ennen kakkosta mukaan ja valssilla yritin kääntää kolmoselle, mutta käännös venyi, kun Ella haki putkea. Seuraavaksi menin kakkosen taakse vastaanottamaan, niistolla oli tarkoitus vetää koira siitä yli ja kolmoselle, josta ulkokautta valssilla putkeen. Muutaman toiston jälkeen lähti toimimaan kivasti, alkuun Ella tuli vauhdilla suoraan päälle. Toisella kierroksella kokeiltiin siihen vielä niistopersjättö-jaakotusta. Meniköhän termit oikein? No kuitenkin, hirveetä kikkailua ja koira hyppyjen välistä putkeen. Ja vaikka miten inhoon noita kikkailuja, niin pakko todeta, että toimi Ellalla varsin kivasta.

Seuraavaksi 4-8. Yllätyksekseni ehdin valssaamaan 6 ja 7 väliin (kun noin pätkissä tehtiin) ja sillä homma toimi varsin kivasti. Välillä 7-8 toimi jaakotus hyvin. Kokeiltiin tuo myös niin, että pysyin koko ajan hyppyjen toisella puolella (kuvassa siis vasemmalla), seiskalla vähän vastakkaista kättä ja sitten päällejuoksu. Tuntu vaikealta ja meni vähän räpeltämiseksi, mutta lopulta onnistui jotenkin. Kutoselle käskytys ja näyttö piti olla tosi selvät, muuten ei irronnut. Toisella kierroksella kokeilin vielä takaaleikkausta seiskalle, mutta se ei pelittänyt ollenkaan, tulokulma hypylle olisi pitänyt saada tosi pieneksi, mikä oli vaikeaa, kun koira kutoselta tuli.

Toisella kierroksella jatkettiin pöydältä. Kympille pakkovalssi (tais olla eka kerta, kun semmosen tein), siinä vaikeutena lähinnä saada Ella hyppäämään hyppy, sille piti se ihan oikeasti näyttää. Aan jälkeen iski Ellalle joku jumitus, lähti tosi hitaasti, eikä irronnut putkeen. Uudella yrityksellä ei irronnut taaskaan. Siis meni, mutta huonosti, radan loppu sujui kyllä hyvin. Epäilin, että jumitus aiheutui, kun en aalla palkannut. Meni ehkä epävarmaksi? En tiedä. Lisäksi luultavasti linjasin vähän yli 12:lla, eikä Ella sen takia putkea hakenut. Nimittäin sitten kun yritin lopulta helpottaa ja ohjata Ellan putken toiseen päähän, se sujahti hienosti sinne kauempaan. Toisena ohjausvaihtoehtona kympillä olisi ollut takaakierrtoniistopersjättö, mutta sitä ei siihen kokeiltu. Pyryn vuoron jälkeen käytiin vielä radalla vähän hillumassa, Ella pinkoi lujaa, kun pääsi suoraan juoksemaan :) ... Ja nyt sitten syyllistyin taas itsekin vääntämään kamalat selitykset ohjauskuvioista, vaikka ne on mielestäni äärimmäisen tylsää luettavaa.

Lähdöistä saatiin moitteita, ne on liian hätäisiä, mikä voi olla syynä siihen, että Ella välillä varastaa. Otan koiran vaan yhtäkkiä mukaani, minkä takia se on koko ajan ihan jännittyneenä pinkaisemassa eteenpäin. Selityksenä mulla lähtöihin oli, että kun lähtee nopeasti, niin koira ei ehdi varastaa. Niin noh, kiertämällä ne ongelmat varmaan poistuvatkin... Jonkinlaisesta hidastuskäskystä voisi Ellan kanssa joissain tilanteissa olla apua, kun se ei ihan aina itse tajua hidastaa, vaikka tarvetta olisi. Sellaisen opettamisen voisi laittaa harkintaan, vaikka äkkiseltään ajatus tuntuikin oudolta.

Oli hirmu kiva koulutus, kovasti tykkäsin :) Kaikki ohjauskuviot eivät tuntuneet omilta, tykkään edelleen enemmän yksinkertaisesta perusohjauksesta kuin kikkailuista, mutta kiva oli huomata, että Ellan kanssa toimii moni eri vaihtoehto. Hurjan hauskaa aksaa oli!

Akun kanssa tokoilin iltapäivällä lähikentällä. Seuraamista, jäävät, luoksetulo. Ekan luoksetulon perusasento oli vino, mutta muuten kaikki meni hienosti. Aku on niin ihanan varma noissa liikkeissä, se tekee ne aina niin hienosti oikein. Loppuun paikkamakuuta parikymmentä minuuttia. Aku oli ehkä 11 m päässä tiestä, itse olin tien reunalla. Pyöräilijöiden ja kävelijöiden lisäksi yksi saksanseisoja meni ohi, siihen Aku ei juurikaan reagoinut. Sen sijaan jostain kauempaa kuuluneet paukahdukset saivat Akun pomppaamaan korvat luimussa pystyyn. Kielsin ja käskin uudestaan maahaan, suuremmin en asiaan puuttunut. Akulla on vuosi sitten tehtyjen epäonnistuneiden laukauksensietokokeilujen jälkeen ilmennyt pientä arkuutta tietyntyyppisiä ääniä kohtaan, joten en koe järkeväksi hermostua sille, kun sitä oikeasti ahdistaa. Lieväähän tuo reagointi ainakin vielä on, joten paukkuaraksi en tuota koiraa sanoisi, toivottavasti ei sellaiseksi tulekaan. Noin muuten makaaminen oli aavistuksen levotonta, vinkui jonkin verran. Vinkumiseen puuttuminen on mulle vähän vaikeaa, koska en yksinkertaisesti tajua sitä aina. Aku vinkuu sen verran paljon, että oon niin tottunut siihen, etten kiinnitä asiaan huomiota, jollen ihan erikseen asiaan keskity.