Tokohommia

On nyt muutaman päivän ollut tokomotivaatio vähän kadoksissa, eikä tän päivän treenit sitä yhtään lisänneet. Heidin ja Nuuskun kanssa treenattiin illalla pesiskentällä.

Ella aloitti paikkamakaamalla Nuuskun kanssa. Reilut 2 min, koirat vajaan parin metrin päässä toisistaan, itse parinkymmenen metrin päässä Ellasta. Kerran korjasi takapään asentoa ja pää pyöri jonkin verran (Aku vinkui selän takana ja jonkin matkan päässä oli petankin pelaajia), mutta kokonaisuudessaan oikein hienosti oli. Sitten jatkettiin liikkeestä seisomisella. Hiipii, hiipii, hiipii. Ja paljon. Mietittiin, mitä sille kannattaisi tehdä, mutta en vielä osannut mitään päättää. Pakko sille jotain on kuitenkin tehdä, tollasenaan se on ihan paska. Seuraamistä käskytettynä, se viimeinen silaus puuttui, mutta ihan jees kuitenkin. Luoksetulo käskytettynä pari kertaa. Hitaalla laukalla molemmat kerrat, ekalla kerralla tarvi sivulle tullakseen toisen käskyn ja toisella tuli vinoon. Viilattavaa siis siinäkin. Luoksepäästävyys sujui ihan ok.

Akulle se sama vanha setti eli vähän seuraamista, jäävät ja luoksetulo, kaiken se teki hienosti ja liikuttavan innokkaasti. Paikkamakuutakin koirapoika teki Nuuskun kanssa, ajatuksena oli palkata tiheesti Nuuskun lähellä olemisesta. Koko homma oli niin kamalaa pelleilyä sekä itseni että Akun osalta, että ihan hävettää. Heti alkuun Aku lähti perääni, kun kävelin poispäin. Aattelin, että taas sitä ahdistaa ja kävin vaan palauttamassa takaisin. Toisella kerralla ehdin seistä pienen hetken alle kymmenen metrin päässä ennen kuin Aku pomppaa taas ylös - ja laukkaa naama virneessä katsomaan, josko Heidiltä namia. Että semmoinen ahdistus koirapojalla. Toki voi olla, että Aku nytkin koki kaverin vieressä makaamisen epämiellyttäväksi, mutta lähinnä Aku näytti siltä, että se ei tiedä, ettei paikkamakuusta saa lähteä. Jep jep, hiton hieno homma. Ei se tiedä sitä nyt sitten vieläkään, koska en tehnyt sen lähtiessä yhtään mitään, katsoin vain, mitä h*lvettiä se touhuaa. Lienee turha todeta, että sille olisi pitänyt kertoa, että siitä ei nyt vaan lähdetä. Voisin tähän selittää jotain syitä siihen, miksen mitään tehnyt, mutta enemmän tai vähemmän tekosyitä ne kaikki ovat. Päästin koiran tekemään väärin, enkä edes kieltänyt sitä, ja nyt harmittaa kovasti. Jos Akua ahdistaa, ei sille raivoaminen auta mitään, mutta jos se muuten vaan lähtee hillumaan, niin kieltäähän sitä pitäisi. Akusta kyllä näkee, millä mielellä se on, eihän siinä pitäisi kuin osata reagoida oikein. Se reagoiminen nyt vaan on kovin vaikeaa, kun se kielto pitäisi saada oikeasti perille ja pelkän ei:n huutaminen on ihan yhtä tyhjän kanssa. Paikkamakuussa näyttää kuitenkin edelleen olevan tallella ongelmat, joiden olen kuvitellut jo poistuneen. Pelkällä nousemisen kieltämisellä ei liikettä kokonaan korjata, jotain muutakin sille pitäisi tehdä.