Kepeillä aloitettiin, kuja kapeampi kuin aiemmin, piti selvää pujotteluliikettä tehdä. Siinä tuli aika paljon kaikenlaista räpellystä, Ella aloitti väärin tai tuli kesken pois. Jossain vaiheessa mietin, pitäiskö kujaa leventää, mutta totesin, että se tuskin ongelmia poistaa. Kesken lopettamiseen auttoi palkan laittaminen kujan päähän, aloitukset korjaantuivat auttamalla Ellaa niissä enemmän. Suurin ongelmien aiheuttaja oli kuitenkin Ellan aivan liian suuri vire. Olisi pitänyt käydä muilla esteillä rallaamassa enimmät paineet pois, mutta enpä sitten tajunnut sellaista tehdä. Keppien kanssa jonkinlainen aivotoiminta olisi enemmän kuin suotavaa ja sitä ei nyt kyllä ollut ollenkaan. Saatiin kuitenkin onnistuneita toistoja ja onhan se toki kiva, että Ellalla on aivan valtava hinku niille kepeille.
Keppiräpellyksen jälkeen siirryttiin radanpätkälle jatkamaan räpellystä, alla se osa radasta, jota Ellan kanssa tehtiin. Hypyt 35 cm.
Suurimmat vaikeudet oli pätkällä 6-10, takaakierrot meni ihan pelleilyksi ja ekalla kierroksella mua alkoi niin paljon ärsyttää, että annoin homman olla. Tokalla kierroksella saatiin jo onnistumisia. Pari kertaa Ella kompuroi hyppyihin niin, että pelästyin sen satuttavan itsensä, mutta normaalisti se kuitenkin jatkoi treenaamista. 10-12 pelitti heti tosi kivasti, mutta keinulle irtoaminen vaati pari toistoa. ekalla kerralla Ella tuli ohi ja seuraavalla veti keinusta vauhdilla läpi. Tuo jälkimmäinen ei mikään ihme ollut, kun nyt ekaa kertaa tehtiin keinua radalla. Vähän kuitenkin yllätyin, kun vielä tokallakin kierroksella Ella juoksi keinusta läpi, luulisi että se olisi kerrasta oppinut. Mutta tuokin siis saatiin hienosti onnistumaan. Lopuksi tehtiin muutama toisto puomia ja aata erikseen ja pariin muuhun esteeseen yhdistettynä. Kontaktit oli varsinkin puomilla hirmuisen hienoja, aallakin ok, myös radalla tehtäessä.
Pitäis nyt järkeistää treenaamista. Homma ei vaan toimi, jos a) yritän saman treenin aikana treenata niin rataa, keppejä kuin kontaktejakin b) yritän vääntää 13 kk ikäisen koikkerikakaran kanssa kokeneille kolmosluokkalaisille suunniteltuja ratoja muuten kuin muutaman esteen pätkinä. Kerran viikossa treenaaminen on meille selvästi liian vähän; Ella repee innosta ja mä yritän treenata kaikkea mahdollista kykenemättä keskittymään mihinkään kunnolla. Yhtenä suurimmista ongelmista meiän aksailuissa on varmasti se, että yritän ahnehtia ihan liikaa tekemistä yhteen treeniin. Olen vähän yllättynyt kyvyttömyydestäni säädellä Ellan treenejä, mutta pakko todeta, että esimerkiksi lauantain koulutuksessa homma toimi paljon paremmin, kun joku oli sanomassa, mitä milloinkin tehdään. Sinänsä jännä juttu, kun Akun kanssa haluan päättää ihan tasan itse, mitä ja miten paljon sen kanssa treenaan. Pitäisi nyt vaan opetella itse pätkimään treenit ja hyväksyä, että kaikkea ei kerralla voi tehdä ja että ohjauskuviotkin on opeteltava ensin pienissä pätkissä ennen kuin niitä yrittää vääntää radalla.
Aku pääsi pariin otteeseen radalle, jotain epämääräistä siellä hilluttiin. Akulla oli kamalan kivaa, mutta mistään irtoamisesta se nyt ei ainakaan ollut ikinä kuullutkaan, putkeen menokin tuotti välillä ongelmia, kun en sen mukana sinne tullut. Ei varsinaisesti mitään treenattu, tarkoituksena oli vain päästää Aku vähän agihommia touhuamaan.
Tokohyppyä tein Ellan kanssa treenin päätteeksi. Eka ei näyttänyt tajuavan hommaa ja sitten hypättyään tuli mua vastaan. Sen jälkeen kuitenkin alkoi onnistua hienosti, pysyi hyvin seisomassa paikallaankin. Ja aiemmin on varmaan unohtunut kirjoittaa, että tiistaina käytiin Ellan kanssa kävelylenkin jälkeen vielä juoksemassa takametsän lenkki. Alkuun Ella oli vetovaljaissa kiinni ja vetikin hyvin, mutta päästin vapaaksi, kun siirtyi sivulle hölkyttelemään, oli ilmeisesti jo kävelylenkillä suurimmat energiansa päässyt purkamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti