Tottelevaisuutta taas

Käytinpä taas koirat erikseen iltalenkillä. Kummasti tuli tarve kuluttaa siihenkin hommaan mahdollisimman paljon aikaa, kun löytyi uusia artikkeleita kandia varten. En ehkä viitsi edes miettiä, mitä hommasta tulee kun seuraavaksi pitäis gradu väsätä...

Tää on tää Noljakka aika kuollut paikka, mikä nyt jossain määrin haittaa paikkamakuun häiriötreeniä. Akun kanssa heitin vajaan tunnin lenkin, jonka aikana nähtiin ihan kokonaista kolme koiraa. Kaikki käytettiin hyväksi. Paria kyttäs, kiellosta lopetti. Yks meni takaa ohi ehkä kuuden metrin päästä, itse olin siinä vaiheessa parin metrin päässä Akusta, koska ohittaja oli vapaana oleva räksyttävä terrieri, jonka hallinnassa olemisesta en ole täysin vakuuttunut. Ohi se kuitenkin meni, eikä Aku reagoinut kuin vilkaisemalla. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin häiriön vähyyden lisäksi myös itse haittasin tänään treenausta. Kuvittelen suunnilleen tietäväni, missä menee tällä hetkellä Akun pysymisen raja ja teen tilanteista sellaiset, että pysytään reippaasti rajan alapuolella, jottei mun tartte puuttua asiaan. Hirmu kivaa mun mielestä, mutta ehkä turha odottaa mitään tulosta tuolla taktiikalla.

Ellan kanssa käytiin pesiskentällä hillumassa ja tokojuttuja tekemässä. Seuraamisessa vaihtoja kävelystä juoksuun ja takaisin, ekassa irtosi, sitten piti oikean paikan hyvin. Jääviä tehtiin ihan oikeasta seuraamisesta. Maahanmenot oli aika nopeita, kuulin kun Ella maahan putosi. Seisomisissa tapahtui välillä jotain kummallista, mutta koska en taakseni nähnyt, niin en tiiä mitä pentu puuhasi. Se siis kuitenkin teki ihan oikeat liikkeet, mikä on mielestäni Ellalta aika hyvin. Ei se ehkä ihan toivoton tapaus olekaan :) Seisomisessa pitää treenata nyt myös liikkeen loppua, Ella lähtee kehusta mua kohti, ei siis pysy seisomassa.Nyt otin muutaman kerran ihan vapaasta liikkeestä seisomista ja kun palasin hiljaa Ellan luokse palkkaamaan, meni se ilmeisesti vähän epävarmaksi ja alkoi tarjota maahanmenoja. Tähän asti oon palkannut lähes aina heti pysähdyksestä, joten uus juttuhan toi seisomassa odottaminen oli.

Luoksetulon sain taas vaihteeksi hajotettua. Eka kerran pelkkää odotusta, sitten pätkä seuraamista väliin, jonka jälkeen kokonainen luoksetulo, kohtuullinen vauhti. Seuraavan otin lelupalkalla, heitin narupallon taakseni. Sen jälkeen nyki lähdössä, palkkasin odottamisesta. Sitten taas luoksetulo, tuli kohtalaista vauhtia ja pysähtyi muutamaa metriä mua ennen "eksää nyt heitäkään sitä palloa?". Tuon jälkeen yksi normaali luoksetulo, vauhti kohtalainen, tarvitsi sivulle tullakseen toisen käskyn. Loppuun yks kokonainen luoksetulo ylipitkällä matkalla, tuli täysiä hienosti sivulle. Taidan tietää, millä sitä vauhtia jatkossa liikkeeseen haetaan.

Totesin nyt lelupalkan aiheuttavan usein päinvastaisia reaktioita kuin haluaisin. Lelu ei suinkaan aina lisää Ellan vauhtia, vaan aiheuttaa tietyissä tilanteissa jumitusta. Niitä tilanteita on tullut aika paljonkin, mutta en ole ihan osannut niitä tulkita. Nyt tuo lelun kyttääminen kesken luoksetulon oli niin selvä, että tajusin mäkin, mitä tilanteessa tapahtuu. Kovin olisi kätevää, jos itse tuosta lelupalkkauksesta alkaisi jotain tajuamaan, se tuntuu välillä tosi vaikealta, kun on Akun kanssa tottunut vain tunkemaan namia suuhun.

Nyt alkoi tuntua siltä, että Ellan kanssa voisi ihan oikeasti kokeisiin mennä. Ei nyt vielä heti, mutta voisi ilmoittaa sen johonkin. Palasinahan liikkeet vielä aika pitkälti ovat, mutta nyt just ei mitään mahdotonta korjattavaa tunnu olevan. Kestoa tekemiseen ja palkkaamattomuuden kestämistä tarvis vielä harjoitella. Lisäksi paikkamakuuta ryhmässä ja muutenkin häiriössä pitäisi saada alle, tuppaa Ellan makuuttaminen unohtua Akun takia. Ja sitä häiriöö muihinkin liikkeisiin, tykkään nyt taas vaihteeksi vähän liikaakin yksinäni treenaamisesta...