tiistai 22. kesäkuuta 2010

Paikkamakuuta ja muuta

Missä kaikki koiranlenkittäjät on silloin kun niitä tarvitsee? Sain tänään potkittua itselleni harvinaisen hyvän fiiliksen Akun paikkamakuun treenaamiseen, mutta hitto kun koiria ei näkynyt kuin muutama. Ihan sai etsimällä etsiä häiriötä, kun nyt kerrankin olin päättänyt, että Akuhan ei minnekään mene, jos käsken sen paikallaan pysymään. Se ei vaan mene.

En jaksanut paikallaan Akua makuuttaa ja ootella, josko joku menisi joskus ohi, vaan käytiin lenkillä ja kun näkyi koira tulevan jostain, käskin Akun paikkamakuuseen sopivalle paikalle. Ne muutamat koirat meni alle kymmenen metrin päästä ohi (ite olin suunnilleen siinä puolivälissä), kaikkia Aku kyttäs, mutta kielsin siitä. Sitten se ei kytännyt, vaan tuijotti mua. Tuo kyttääminen on vähän paha, koska se ei vielä tarkoita, että Aku olisi lähdössä, mutta se kuitenkin voi lähteä. Ja jos se kyttäyksestä lähtee, siitä ei yleensä muuta ennakkovaroitusta enää tule. Ja jottei nyt väärää kuvaa synny, niin kerrottakoon, että Aku kyttää myös koiria, joista se on kiinnostunut ihan positiivisessa mielessä, ei se lähtökohtaisesti ole menossa tappelemaan provosoimattomien koirien kanssa. En nyt vaan jaksa alkaa tähän erottelemaan sen erilaisia kyttäyksiä, koska mun mielestä ei ole mitään merkitystä, miksi se kyttää tai lähtee, koska se ei saa lähteä mistään syystä. Lenkin lopuksi otettiin vähän seuraamista ruohokentällä, lähinnä niitä täyskäännöksiä taas. Aku on siinä mielessä aika kätevä elukka, että se rupee hirmu kiltiksi, jos oon kiukkuinen, muttei kuitenkaan menetä toimintakykyään siitä.

Akun lenkityksen jälkeen hain Ellan samaiselle kentälle vähän tokoilemaan. Ja nyt tiiän, millä asenteella lähdetään Ellan kanssa agiradalle, enpä oo hetkeen nähnyt pentua sellaisessa vireessä kuin tänään. Sehän piru vie alkaa yrittää normaalia kovemmin kun mulla on pieni kiukku päällä. Se tavallaan nousee haastamaan, mutta tiukalla käskytyksellä tekee juuri niin kuin pitää. Tokossa (ainakin toistaiseksi) menee tuollainen vire vähän yli ja tulee turhaa ääntelyä mukaan, mutta agiinhan tuo olisi juuri sopiva. Tehtiin nyt seuraamista, vähän tuli pomppimista mukaan, mutta muuten hyvä. Maahanmenot seuraamisesta hienoja, seisomisen kanssa vähän hakemista, selvästi epävarma se on vielä. Yksi kokonainen täydellinen luoksetulo, parempi kuin ikinä ennen. Loppuun tolpankiertoja ja siitä seisomisia, pysähty tosi napakasti (pelkästä suullisesta käskystä!), vaikka ei olla aiemmin tommosta tehty.

Ei kommentteja: