Tänään taas treenattiin, iltapäivällä pesiskentällä. Siellä pyöri yksi pikkutyttö ja mopoilija, pyöriä ajeli ohi useampia, mutta koiranlenkittäjiä ei kulkenut ohi kuin muutama koko aikana, joten Akunkin kanssa sai tehtyä kunnolla.
Akulla oli ohjelmassa ruutua, seuraamista ja luoksetuloa. Ruutu on vähän epävarman oloinen, pitäisi varmaan palata taaksepäin. Voisi ehkä ihan sheipatenkin vahvistella, luultavasti Akulla auttaisi kun saisi itse toimintaa tarjota. Seuraamisessa ei mitään moitittavaa. Luoksetulossa päätin piruuttani kokeilla pysäytystä. Eka pari kertaa "tule"-kutsusta pysäytys, toimi hyvin, mutta sitten alkoi tulla ravilla. Jossain vaiheessa otin pari luoksetuloa läpijuoksuna ja päätin sitten "tänne"-kutsun jälkeen kokeilla pysäytystä. Ja se pysähty ihan suullisesta käskystä, ehkä yhden laukka-askeleen otti käskyn jälkeen. Sitten otin pari läpijuoksua (eka ennakoi pysähdystä), joiden jälkeen oli vielä pakko kokeilla, oliko toi eka pysähdys vahinko. Ei ollut, taas se pysähtyi, vielä nopeammin kuin ekalla kerralla. Loppuun pari luoksetuloa läpijuoksuna. Eipä noita pysäytyksiä parane paljoa tehdä, ettei ala ennakoida. Oon kyllä ihan ihmeissäni, että Aku sen pysähdyksen kuitenkin ymmärtää, kun ennen se ei ole toiminut ollenkaan. Paikkamakuuttelin Akua parissa välissä lyhyellä matkalla, kun ohi kulki koiria. Melko turhalta tuo kyllä hihnanmitan päässä ollessani vaikuttaa, sillä Aku ei näytä huomaavankaan koiria, vaikka ollaan yritetty paikkamakuut mennä tekemään kentän siihen reunaan, missä liikennettä milloinkin on.
Ellalla ruutua, metallinoutoa, seuruuta ja jääviä. Ruudun ja seuraamisen osalta samat sanat kuin Akulla, paitsi että ruutua ei kyllä huvita sheippaamaan sen kanssa enää ruveta. Katsellaan paraneeko varmuus matkaa lyhentämällä, jos ei, niin kosketusalustan taidan sinne ruutuun iskeä. Liikkeestä maahanmenoa tein seuraamisesta pari kertaa, pieni viive siinä oli, mutta ei ollenkaan niin paha kuin aiemmin. Sitten seisomisia ja maahanmenoa ilman varsinaista seuraamista. Kovin hyviä ei tullut, mutta välillä osasi tehdä ihan oikean liikkeen. Nää jäi vähän kesken, kun tehtiin viimetteeks ja Ella näytti olevan aika läkähdyksissä juostuaan lämpimässä säässä pallon perässä.
Metallikapulan palautus ihmetyttää mua edelleen, ravilla tulee. On kummallista, että Ella ylipäätään ravaa tehdessään jotain, vielä kummallisempaa on, kun Ella kuitenkin ottaa kapulan reippaasti suuhunsa, se ei siis kovin epämiellyttävältä näytä. Ja kun ei Ellaa meinaa saada laukkaamaan millään. Jos peruutan karkuun, Ella pysähtyy. Jos heitän lelun selkäni taakse, Ella pysähtyy ja tiputtaa kapulan. Hetsaaminen saa Ellan menemään kapulalle nopeammin, mutta palautus pysyy hitaana. Ainoa, mikä nyt on edes jotenkin toiminut, on se että juoksen itse täysiä karkuun, silloin Ella jossain vaiheessa nostaa laukan. Akuhan nyt ei ole varmaan ikinä metallikapula suussa laukannut, mutta senpä mielestä metallikapula onkin ihan käsittämättömän ällöttävä ja sen huomaa varmasti jokainen.
Totesinpa tuossa, että Akun kanssa harrastaessa tulee kyllä hulluksi, joku kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa olla aika lähellä. Mut hei, tällä hetkellä se ei haittaa yhtään, koska nyt Akun kanssa tokoileminen on kivaa. Niin kivaa, että haluun sen(kin) kanssa kokeisiin. Kenenkään ei tarvitse kuitenkaan huolestua, voin luvata, ettei Aku kokeisiin mene ennen kuin osaa varmasti maata paikallaan. Mut me tarvittais nyt hurjasti paikkamakuuseuraa ja -häiriötä, ihan kaikenkarvaiset koirat kelpaa. Lienee turha kuvitella, että kovin moni haluaa koiraansa Akun seurassa makuuttaa, mutta josko edes joku?
Aku on muuten palautunut aika normaaliksi, se on taas hyväntuulinen oma itsensä (kaikkine ärsyttävyyksineen). Sisällä se tekee muutakin kuin nukkuu, ihan vahtiikin välillä. Metsälenkeillä se painelee menemään ihan kuin ennenkin ja noudattaa luoksetulokutsuja sitten kun haisteluiltaan ehtii. Hihnalenkeillä se on edelleen ajoittain perässä vedettävä, mutta välilä jo haisteleekin entiseen tapaan. Tulipa siis ehkä vähän ylireagoitua tossa välissä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti