Aksaa ja tokoa

Iltapäivällä käytiin Marin, Pyryn ja Ainun kanssa agikentällä treenailemassa. Ella päätti lämmittelylenkillä vedellä pusikosta suuhunsa jotain puutarhajätettä / multaa / muuta epämääräistä mössöä ja näytti tuossa vähän aikaa sitten siltä, että taitaa vähän paha olo olla :( Toivottavasti ei nyt mitään vaarallista syönyt, kun ei tuo pentu oksentamaankaan suostu, vaikka yrittäis...

Aku aloitti agiliitelemällä. Siitäpä nyt ei suuremmin kerrottavaa ole, ei tehty mitään vaikeaa ja Aku lönkytteli normaalia vauhtia tasaisen varmasti. Toisella kierroksella tehtiin tokoa: seuraamista pitkä pätkä, jäävät kertaalleen, luoksetulo, hyppyä ja avon kaukoja. Kahta vikaa lukuun ottamatta aika täydellistä. Hypyssä parilla toistolla väisti vähän, kun menin viereen, siinäkään ei muuta valittamista. Kaukoissa räksytti joka vaihdolla, oli vissiin vähän liian suuressa vireessä. Mutta kyllä se nyt vaan niin on, että Aku on aika taitava noissa tokohommissa. Ja hirvittävän innokas, Aku kuulemma näyttää tokoillessaan siltä että se haluaisi ihan kamalasti miellyttää mua. Se kuulemma elää kehuista tokoa tehdessään.

Olen taas miettinyt, mitä Akun agiliitelyiden suhteen teen. Aku kyllä tykkää liitelystä, mutta tokosta se taitaa tykätä enemmän. Itseäni ei (edelleenkään) ihan hirveästi Akun kanssa aksaaminen kiinnosta. Sen vauhdin ylläpito vaatii ihan tolkuttomasti töitä ja motivaatioonkin pitää kiinnittää jatkuvasti huomiota, mutta siltikään se ei erityisen nopea ole, eikä näytä oikeasti syttyvän lajiin. Tuntuis vaan kamalan väärältä olla sen kanssa agia treenaamatta ihan vain siksi, koska mua ei huvita. Lisäksi tuntuu järjettömältä tässä vaiheessa harrastusta lopettaa, paljon fiksumpaa olisi ollut lopettaa silloin kun Aku oli viiden kuukauden aikana joka ikisissä treeneissä karannut radalta vähintään kerran...

Ella teki alkuun keppejä, kuja oli nyt ekaa kertaa sellainen, että piti ihan oikeasti jonkinlaista pujotteluliikettä tehdä. Pari kertaa juoksi aluksi ohi, sitten levensin pari ekaa väliä ja lähetin ihan läheltä, ja johan alkoi onnistua. Tuon jälkeen toimi kauempaa lähetyskin. Tässä vaiheessa Ella kuulemma näyttää menevän kepit "melomalla". Tosi hyvä juttuhan on, jos se tuon tekniikan saa pidettyä, mutta vähän arveluttaa, pystyykö Ella vuorotassutahtia suorat kepit pujottelemaan, onko sillä kokoa tarpeeksi sellaiseen. Kunhan nyt ei hirveitä ongelmia tulisi, jos Ella tuon tekniikan omaksuu ja joutuu kesken kaiken muuttamaan.

Helppoa radanpätkää tehtiin, siitä nyt ei ole kovasti kommentoitavaa, kun mitään suurempia ongelmia ei ollut, puomin kontaktin otti hyvin ja lähdössäkin istui hienosti. Toisella kierroksella tehtiin lähinnä puomia muutamaan muuhun esteeseen yhdistettyä ja kontaktit oli ihan järkyttävän hienoja! Ihan tarkoituksella otin sellaisia, että tultiin kovalla vauhdilla puomille ja Ella suoritti itse esteenkin kovaa vauhtia. Sain juosta ohi tai jäädä taakse ja Ella pysähtyi joka kerralla aivan upeasti. Keinua tehtiin aluks hihnassa, sitten ilman. Meni paremmin kuin torstaina, valtaosin pysähtyi hyvässä paikassa. Hirveä kiire (milloin Ellalla ei olisi kiire?) Ellalla oli keinun pään laskeuduttua pois esteeltä, kai sille pitäis se alastulokontakti siihen opettaa. Loppuun otettiin vielä muutama toisto tokohyppyä ja siinäpä näytti olevan ensimmäinen (toistaiseksi) ongelmaton tokoliike Ellalla, aikas hienosti osasi. Niin joo, paitsi loppuperusasento oli vaikea, siinähän se seistä tönötti, vaikka istua käskin.