Otsikon kysymystä on mietitty viimeiset seitsemän vuotta, mutta hanskassa ei Aku ole vieläkään ja sekös mua ketuttaa. Iltapäivällä oli Akulla ohjelmassa paikkamakuuta tossa lähikentällä. Häiriöksi saatiin Hinkun sijasta Vonka, kun Katja oli mennyt keksimään, mikä Akun paikkamakuussa todellisuudessa eniten mättää. Oon tosi hyvä olemaan välittämättä ongelmista, joiden ratkaisuista en tykkää, mutta asioiden vältteleminen vaikeutuu huomattavasti, kun joku muu ne nostaa esiin.
Päästiin siis ongelman ytimeen Akun paikkamakuussa. Aiheeseen, jota vihaan kaikista eniten koirankoulutuksessa. Aku ei ole mulla lapasessa, mulla ei ole sitä kohtaan riittävää auktoriteettia. Jos Aku päättää lähteä paikkamakuusta vaikkapa toisen koiran kanssa tappelemaan, ei mulla ole siihen mitään sanottavaa, se sitten vaan lähtee. Asianhan ei tietenkään pitäisi olla niin, ei sen pitäisi lähteä, jollei sillä ole lupaa. Koiralle pitäisi tehdä selväksi, että siitä ei vain lähdetä. Ihan helppo homma? Ehkä jollekin muulle koiralle ja ohjaajalle, mutta mulle Akun kanssa ei. Aku tarvitsee tollasessa tilanteessa niin järjettömän suuren (henkisen) paineen, etten vieläkään ole varma, pystynkö sille sellaista antamaan.
Aku kestää tällä hetkellä enemmän häiriötä kuin kuvittelin. Vonka sai mennä ihan läheltäkin ohi ja Aku pysyi paikallaan, vaikka sitä selvästi tilanne vähän ahdisti. Pari kertaa se näytti hetken aikaa siltä, että tekisi mieli lähteä (siinä tilanteessa todennäköisesti tulla mun luo), mutta hillitsi itsensä. Jälkeenpäin ajateltuna pysyi ihan yllättävän hyvin ottaen huomioon, että Vonka ei ole Akulle kovin tuttu, pari kertaa on tainnut nähdä. Toisaalta tuo tilanne on erilainen kuin se, mikä suurimmat ongelmat aiheuttaa. En nyt pysty määrittelemään, mikä se juttu on, mikä tilanteissa on erona, mutta selvästi eri tavalla Aku suhtautuu yllättävään häiriöön. Ehkä se on se yllättävyys, tasaiseen häiriöön Aku tottuu nopeasti, mutta uudet jutut tilanteeseen on vaikeita. Oikeastaan voisi kuitenkin sanoa, että paikkamakuu itsessään ei ole suurin ongelma, vaan se että Aku tietää, että en voi sille mitään tuollaisessa tilanteessa, se voi tehdä mitä haluaa. Äh, en nyt saa ajatuksiani järkevään muotoon tästä aiheesta, hukkasin pointin, eikä tässä selostuksessa taida olla enää päätä eikä häntää. Mutta tiiänpä mitä treenata, se varmaan riittää? Tai oikeastihan se ei riitä, koska en jaksa treenata, jollei sille ole perusteita, mutta ehkä nyt kumminkin tiiän, mitä oon tekemässä. Olikohan jo tarpeeksi sekavaa tekstiä?
Jos nyt alkaa tilannetta liikaa ajattelemaan, niin ihan hullua ja toivotontahan Akun paikkamakuun treenaaminen on, joten päätin taas olla ajattelematta touhun järkevyyttä. Toisaalta se mun normaali ensimmäinen reaktio "v*ttu tästä kuitenkaan mitään tuu" meni nyt kyllä niin nopeasti ohi, että epäilen tässä olevan jotain mätää. Nyt jo tuntuu siltä, että ois ihan jees mennä jonkun tien viereen makuuttamaan koiraa ja odottamaan että se reagoisi johonkin ohikulkevaan elukkaan niin, että sille pääsisi suuttumaan.
......
Lisätään nyt tähän samaan, kun ei vielä nettiin asti tuokaan teksti päässyt. Käytiin illalla ottamassa häiriöpaikkamakuita. Mulla oli Akulle kaksi hihnaa peräkkäin, pääsin vähän kauemmaksi, mutta pystyin estämään sitä pääsemästä kokonaan pois hallinnasta. Heti ekana koirana meni ohi rähjäävä berni, tuli Akuun nähden takaviistosta ja siitä sivusta ohi noin kuuden metrin päästä. Aika pitkälle Aku kesti, mutta päätti sitten yrittää singota rähjäämään ja pääsin puuttumaan asiaan. Todennäköisesti en tarpeeksi kovasti, mutta jätetään nyt kuitenkin yksityiskohdat kertomatta, koska joku järkyttyisi jo siitäkin. Tuon jälkeen Aku makasi hyvin, suurin osa koirista tosin menikin kauempaa ohi. Yksi rähisevä pikkukoira meni Akun edestä noin viiden metrin päästä, mutta siinä vaiheessa itse olin lähempänä Akua. Jos nyt jotain positiivista pitää tästä hakea, niin hyvä että Aku reagoi myös hihnassa, auttaa kovasti, kun pystyy varmistamaan, ettei pääse koirien luokse.
Kävin vielä illalla Ellan kanssa nurmikentällä tokoilemassa. Maahanmenoja ja seisomisia, muutama kerta ihan oikeasta seuraamisesta. Nyt toimi huomattavasti paremmin kuin eilen, teki aika kivalla vauhdilla. Eka seuraamisesta tarjosi maahanmenoa seisomisen sijaan, mutta kun oltiin tehty muutama seisominen vapaasta liikkeestä, niin alkoi nekin sujua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti