Hirveästi nousi ajatuksia pintaan treenin aikana, enkä jaksa nyt edes yrittää niitä kaikkia järkevään muotoon saada, joten saattaa olla aavistuksen sekavaa tekstiä. Tosta radasta ja sen ohjauksesta saisi paljonkin selitettävää, mutta kun siellä ei mitään yksittäisiä ihmeellisyyksiä ollut, vaan vähän kaikki tökki enemmän tai vähemmän, niin jätetään se nyt väliin. Sen verran voi todeta, että tuollainen alku on tosi vaikea. Pystyin jo ennen radalle menoa sanomaan, että kakkosella Ella tulee räksyttämään päin naamaa ja jos siitä selvitään, on se kolmosen jälkeen putkessa. Juuri niinhän siinä kävi, hirmuisen hinkkaamisen jälkeen saatiin suoritettua oikeat esteet, mutta kovin sujuvaa ei siitä tullut. Vitoselle Ella irtosi yllättävän hyvin, ehdin valssaamaan ennen putkea. Noin muuten voi todeta, että valssaaminen, liikkeen rytmitys ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen nyt vaan on vaikeaa.
Esiin nousi ohjauskuvioiden lisäksi muutakin. Ellaa pitäisi käskyttää radalla. Sepä vasta vaikeaa onkin, melkein yhtä vaikeaa kuin koiran kehuminen. Kaikkein mieluiten olisin ihan hiljaa. Oon ollut kovin iloinen, kun Ellaa ei kamalasti radalla tarvitse kehua, se pelittää oikein kivasti ilmankin. Toisin kuin Aku, Ella kuitenkin tarvitsee selvää käskytystä. Jos se ei saa selviä käskyjä, se hilluu itsekseen sinne, minne nyt sillä hetkellä sattuu haluamaan. Sitä pitäisi muutenkin ohjata kovemmin, aggressiivisemmin. Mun pitäisi pystyä liikkumaan ja ylipäätään reagoimaan radalla nopeammin asioihin. Helpommin sanottu kuin tehty.
Ellalle pitäisi kuulemma opettaa käteen tulemista, kääntymistä ja ohjausten lukemista. Voiko tuosta olla eri mieltä? Tosiasiahan on, että Ella ei hirveästi mitään vielä osaa. Se irtoaa kivasta ja osaa juosta lujaa, mutta ei siitäkään kamalasti iloa ole, jos käännöksessä se vetää monen metrin kaarroksia. Ella ei teknisesti ole kovin taitava, se ei kamalasti lue rataa ja sitä pitää tietyissä kohdissa auttaa aika paljon. Mikään ongelmahan tuo ei sinänsä ole, koska Ella on nuori koira, eikä vaan voi vielä kaikkea osata.
Ongelmana on, etten tiedä, miten tuollaista Ellaa ohjataan. En osaa ajatella sen ohjausta ollenkaan, minkä seurauksena on aika vaikea opettaa sitä lukemaan ohjausta, kun ei oikein itsekään tiedä, mitä haluaa. Nyt esimerkiksi tuli esiin vastakkaisen käden käyttö ja radalla peruuttelu, molemmat sellaisia asioita, että ainakaan Ella ei automaattisesti niitä tulkitse oikein. Vastakkaisen käden käyttöä en ole harrastanut Akun kanssa oikeastaan missään tilanteissa, kun ei sille ole ollut tarvetta ja se hidastaa koirapoikaa. Peruuttamista (tai ylipäätään rinta kohti koiraa olemista) olen suorastaan kammoksunut, se on aivan takuuvarma keino saada Akulta vauhti pois. Nytpä mulla on Ella, mutta edelleen vierastan noita edellä mainittuja asioita, vaikka sillä ne saattaisivat toimiakin. Akun kanssa on usein ihan selvää, miten se kannattaisi ohjata (käytännön toteutus on eri asia), sen kanssa tietää, mitä juttuja ei kannata tehdä ja mitä ohjauskuvioita suosia. Ellan kohdalla alan olla vakuuttunut, että ihan kuka tahansa muutaman vuoden agilitya harrastanut tietää mua paremmin, miten sitä kannattaisi ohjata.
Olen ihan tietoisesti panostanut Ellan kanssa agissa vauhtiin ja irtoamiseen, jopa hallittavuuden kustannuksella, mikä ehkä osaltaan vaikeuttaa ohjaamista. Vaikka monien mielestä olen jo mennyt liian pitkälle ja vaikka Ella välillä lähteekin lapasesta, en kuitenkaan suostu katumaan tekemisiäni tuon asian suhteen. Mielestäni on vain hienoa, että koira tekee omat ratkaisunsa, jos ohjaaja ei selviä ohjeita riittävän ajoissa kykene antamaan. Ei ole koiran vika, jos ohjaaja ei osaa. Mutta rajansa kaikella, tarkoitus ei ole opettaa koiralle, että se saa suorittaa radalla esteitä haluamassaan järjestyksessä ohjaajaa kuuntelematta. Tässä vaiheessa pitäisi tuntea koiransa ja tietää, miten edetä haluamansa tuloksen saavuttaakseen. Pelkään ihan kamalasti irtoavuuden katoamista ja vauhdin putoamista, mutta ihan selvää on että koira pitää saada hallintaankin. Luulen kuitenkin, että ainakaan Ellan nopeus ei ole niinkään koulutuksen tulosta, vaan Ella nyt vain on sellainen, että se haluaa tehdä kaiken täysillä.
Mutta mitä Ellalta voi vaatia, mihin se on valmis? Vähän aikaa sitten iski ihan itsestäänselvyytenä päähän ajatus, että alkuvuonna meidän keppitreenit kusi suurelta osin Ellan henkisen kehittymättömyyden takia, se ei vain ollut valmis kovin vaativiin suorituksiin. Tajusinko asian silloin? No en. Nyt kun miettii, niin ihan täys kakarahan Ella on silloin ollut, se on kehittynyt ihan hurjasti muutamassa kuukaudessa. Onko mulla tällä hetkellä oikea käsitys sen kehitystasosta? Uskaltaako siltä vaatia radalla kuuntelemista vai meneekö se rikki? Niinan mielestä voisin vallan mainiosti karjua Ellan pois väärältä esteeltä, jos se sinne paahtaa "keskisormi pystyssä" ohjauksesta välittämättä. En oikein lämmennyt ajatukselle, mutta olen miettinyt, olenko vähän turhankin varovainen Ellan kanssa.
Mulla on päässäni ehkä vääränlainen kuva Ellasta. Siinä kuvassa Ella on pieni, kiltti, nöyrä, herkkä ja pehmeä, sellainen tavallinen herkkis koikkerinarttu. Se vaan ei taida ihan sellainen olla. Ainakaan agiradalla. Ehkä. En oikein tunne Ellaa. En tiedä, mitkä jutut johtuvat sen synnynnäisestä luonteesta ja mikä on opittua käytöstä. Useinhan sillä ei kovin suurta merkitystä ole, mutta joissain tilanteissa olisi hyvä tietää. Onko röyhkeä esteille hakeutuminen kiinni Ellan luonteesta vai olenko opettanut sille, että kannattaa sinkoilla vähän minne sattuu?
Rimoja Ella tiputteli jonkun verran, johtuivat kuulemma lähinnä siitä, että Ella kääntyi katsomaan mua kesken hypyn. Lisäksi luulen tuon olevan vähän kokemattomuuttakin, hypyt oli 30-40 cm ja niitä nelikymppisiä Ella ei juurikaan ole aiemmin hyppinyt, jotain yksittäisiä välillä. Lähdössä istuminen oli taas aluksi vaikeaa, mutta kun vähän oltiin tehty, ei siinä ollut enää mitään ongelmaa. Pitäis nyt vaan itse olla looginen, että lähteä saa vasta sanallisesta käskystä, nyt Ella luultavasti kovassa vireessä ollessaan tulkitsee jotkin mun liikkeet lähtöluvaksi. Ihan oma mokani, olen sen alunperin antanut liikkeen mukana lähteä. Loppuun tehtiin muutama toisto A:ta, kerran tais tulla läpi samantien korjaten, muuten ok. Ja pitää nyt vielä hehkuttaa Ellan hienoa paikalla pysymistä. Kesken A:n treenaamisen käskin Ellan maahan ja kävin kaivelemassa kentän toisella laidalla reppuani Ellan näkymättömissä ja pentunen makasi koko ajan ihan ilmaan mitään ongelmaa.
Akun kanssa tokoilin pesiskentällä ennen agitreenejä. Alokkaan liikkeitä jälleen, taas tuli seisomisen sijasta alkuun maahanmenoja, pitäs oma käskytys tässä tutkia, epäilen että kun seiso-käsky tulee liian kovaa, menee Aku maahan. Hetken aikaa uskalsin pitää Akua vapaana, mutta mulla ei kyllä meinaa hermorakenne tällä hetkellä sellaista kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti