Eilen illalla iski kamala koiraharrastuskriisi. Katselin partiokaverin ottamia kuvia viikonlopun metsäreissulta ja koirajuttujen treenaaminen alkoi tuntua merkityksettömältä, täysin turhalta. Tuli hirvittävä tarve päästä metsään retkeilemään, koirien kanssa tai ilman, ihan sama. Treenaamisen mielekkyys palasi aamuun mennessä, mutta halu lähteä metsään pahenee koko ajan. Että kannattaa hei harrastaa partiota, saa kivoja pakkomielteitä, jotka oireilevat, kun ei aktiivisesti toiminnassa ole mukana...
Tokon suhteen mulla on motivaatio vähän laskussa. Ois ihan kiva, jos jossain tapahtuisi jotain edistystä, mutta kun missään ei tapahdu mitään. Ella ei edelleenkään osaa liikkeestä maahanmenoa, seisomisesta se ei tajua mitään ja luoksetulokin on ihan hajalla. Oon tänään sisällä tehnyt muutamaan otteeseen istu-maahan-seiso -sarjoja "kaukoina". Välillä Ella tekee ilman minkäänlaisia ongelmia yli kymmenen vaihtoa putkeen, välillä se vain tuijottaa herkeämättä joko palkkaa tai sitten mua suoraan silmiin vaihtamatta asentoa ollenkaan tai vaihtaen hy-vin hi-taas-ti. En vain käsitä, mitä sillä päässä liikkuu. Tai noina hetkinä tuskin liikkuu yhtään mitään. Se siis kyllä halutessaan osaa, mutta miksi se ei tee?! Olen miettinyt, johtuuko tuo kyttääminen heitetystä palkasta, että se vain odottaa palkan lentämistä, eikä kykene ajattelemaan muuta. Oikeasti en vain ymmärrä tuota koiraa, mulla alkaa tulla joku bortsu mieleen tosta tuijottelusta. Ja niitä bortsuja en ymmärrä ollenkaan.
Akun kanssa ois sentään kiinnostusta tokoa treenata, mutta hitto kun en uskalla päästää sitä vapaaksi, eikä hihnan kanssa säätämistä kauaa jaksa. Lisäksi paikkamakuun toivottomuus vetää motivaation ajoittain ihan nollaan, mutta oon nyt päättänyt olla ajattelematta asiaa liikaa. Pää kestää paikkamakuunkin treenaamisen paremmin, kuin ei mieti miten järjettömästi treeniä se tarvitsee, eikä siltikään luultavasti ikinä kuntoon tule.
Ehkä eniten motivaatiota syö molempien koirien kohdalla se, että hommassa ei ole mitään tavoitteita. Akun kanssa nyt ei mitään aikatavoitteita olekaan mitään järkeä asettaa, mutta Ellan haluaisin jo ilmoittaa kokeisiin. Vaikka se ei mitään osaakaan. En saa minkäänlaista suunnitelmallisuutta treenaamiseen, kun ei ole mitään rajaa, mihin mennessä jotkin jutut pitäisi opettaa. Meidän treenit on sitä, että mennään kentälle ihmettelemään, että mitäpä sitä tällä kertaa voisi treenata. Ei nähtävästi ole kovin toimiva taktiikka...
3 kommenttia:
Suosittelen, että otat Ellan kanssa jonkun kokeen tavoitteeksi, ja ilmoitat sen siihen jo nyt. JoA:llahan on kaksi koetta tulossa, elokuussa eka ja syyskuussa toka. Elokuun kokeeseen ilmot mulle, kiitos ;)
Kannatan Katjan ideaa :) Kunhan vain paikallaan pysyy, niin kannattaa kokeilla kepillä jäätä. Meilläkin tuntui liikkeet olevan ihan hajalla ennen koetta liian treenaamisen takia, mutta kokeessa ne sitten pääosin loksahtivat kohdalleen.
Tuosta kaukoissa hidastelusta ja kyttäämisestä. Susu ainakin menee tuollaisissa tilanteissa helposti "saaliille", kun odottaa niin tiiviisti palkkaa ja silloin sen toimintakyky huononee heti. Usein pelkkä palkan poistaminen näkyvistä auttaa tai sitten kannattaa nollata koiran pääkoppa vaikka pallon viskelyllä, sitten vaihtaa vähän paikkaa ja ottaa uusi yritys. Jumeja vain.
Eipä siitä Ellan paikallaan pysymisestä tiedä, aika vähän se häiriössä on makuita tehnyt. Tosin sillä ei ole näyttänyt vaikeuksia asian kanssa olevan, joten voisi kuvitella liikkeen olevan kohtuullisessa ajassa treenattavissa.
Tuo kyttääminen voi hyvinkin olla Ellalla samanlaista kuin Susulla, kuuluu meillä siis kategoriaan "koiralla on kovasti kaikkia jänniä ominaisuuksia" :D Ellalla tuntuu olevan vähän sitä sun tätä enemmän kuin koikkereilla keskimäärin, mikä ei ehkä huono asia ole, jos vain ymmärtäisi, mistä noi kaikki kummallisuudet sitten johtuvat...
Lähetä kommentti