Jos saisin nyt päättää uudelleen, kastroidaanko Aku, saisi se pitää pallinsa. Tällä hetkellä vehkeiden poistamisesta ei kamalasti hyvää sanottavaa löydy, huonoa sitäkin enemmän. Olen jo muutaman päivän katsellut Akun muuttunutta käytöstä, mutten ole halunnut asiasta puhua, saati sitten kirjoittaa mihinkään, koska en jaksa ainuttakaan surkuttelevaa puhelua tai "Voi Akua :(" -kommenttia. Kenenkään sääliminen ei tässä tilanteessa auta yhtään, kun oon ihan itse typerän päätöksen koirani leikkelemisestä tehnyt.
Aku on lenkeillä kuin mikäkin laama. Tänään ei ollut itku kaukana lenkin jälkeen, kun koiraa sai vetää perässään puolet matkasta. Ikinä, ikinä, ikinä ei ole tarvinnut vetää_Akua_perässä kävelylenkillä, mutta nytpä on sekin ihme nähty. Metsälenkeillä se sentään liikkuu vähän paremmin. Olen miettinyt onko Aku kipeä, mutta tähän asti ulkona sen kipeys on näkynyt kaikkein vähiten, se on painanut häntä pystyssä menemään, vaikka sisällä se ei ole jaksanut edes ovelle vastaan tulla. Sisällä Aku taas on nyt leikkauksen jälkeen leikkinyt itsekseen ja hepuloinut, kumpaakaan se ei ole aiemmin tehnyt Ellan tulon jälkeen.
Aku vaikuttaa jotenkin tylsistyneeltä, masentuneelta. Muutamaa leikkihetkeä lukuun ottamatta Aku ei tee sisällä muuta kuin makaa sohvalla. Se ei katsele ikkunasta pihalle, ei vahdi, ei halua ulos, ei mitään. Paitsi eilen illalla se pyöri ympäri kämppää, kaiveli taskuja ja tutki pöytiä jotain syötävää etsiessään. Eipä ole aiemmin moista harrastanut.
Ella on taas leikkauksen jälkeen alkanut kerjätä Akulta turpiinsa. Tapahtuu vähintään kerran päivässä, yleensä useammin. Ella heiluu Akun edessä yrittäen lipoa Akun huulia. Jos Aku ei vielä tästä hermostu, heittäytyy Ella Akun nenän alle selälleen räpiköimään ja potkii Akua kuonolle. Tätä vaihetta Ella toistaa, kunnes Akulla menee hermot ja se ärähtää Ellalle, jolloin Ella pissaa allensa. Sitten voidaaan taas jatkaa elämää normaalisti ja Kaisa pääsee siivoamaan pissoja. Lienee turha todeta, että Ellan mielestä selällään räpiköinti on kivointa suorittaa maton päällä... Ei ehkä kannattaisi valittaa, kun paljon huonompikin voisi koirien suhde olla, mutta alkaa olla pissansiivouskiintiö täynnä, vaikka noi "ilopissat" pieniä ovatkin.
Kaikkein pahinta on tunne, että olen vienyt Akun elämältä tarkoituksen. Hajut ovat olleet parasta sen maailmassa, ne ovat olleet sen maailma, mutta nyt suuri osa niistä näyttää menettäneen merkityksensä. Haisteleehan se vieläkin, mutta ei se samalla tavalla hajujen perässä sinkoile kuin aiemmin. Eihän sillä ole enää mitään, mistä innostua. Tai kyllähän se iloisesti syö, nukkuu ja Ellan kanssa leikkii, mutta ei se ole sama asia.
Ihan hirveästi toivon, että kastraatiosta seuraisi jotain hyvääkin. Tai että nuo huonot asiat katoaisivat. Nyt päätös harmittaa vaan päivä päivältä enemmän, kun pelkkiä huonoja puolia ilmaantuu.
Ellan kanssa kävin illalla pesiskentällä tokoilemassa. Motivaatio mulla on edelleen kadoksissa, mutta raahauduin kentälle, kun Ellassa alkoi jo näkyä, että lenkit on parina päivänä jääneet laiskan laaman takia normaalia lyhemmiksi, eikä mitään muuta aktiviteettia ole koirille ollut.
Tehtiin alkuun ruutua muutaman metrin matkalla. Ella tykkäsi kovasti mennä oikeaan etukulmaan, välillä jäi etutassut ruudun ulkopuolelle. Palkkailin kunhan oli kokonaan ruudussa, yritin heitellä palkkaa vasemmalle taakse, josko alkaisi jossain vaiheessa korjaamaan paikkaa. Lelupalkalla meni touhu räksytykseksi, namilla toimi paremmin.
Seuraavaksi noutoa. Puisella sujui kohtuullisesti, otin muutaman kerran ihan sivulle asti. Voisi nopeampaakin palauttaa, laukkaa kyllä, mutta hitaampaa kuin mennessä. Pari kertaa peruuttelin karkuun, mutta se sai Ellan pysähtymään tuijottamaan, kai se palkan lentämistä odotti. Metallia palautteli ravilla, juoksentelin itse karkuun ja palkkailin, kun nosti laukan.
Loppuun liikkeestä seisomista. Aluks kävelin hitaasti ja palkkailin ihan sadasosasekunnin pysähdyksestä, mutta lopulta pystyin kävelemään normaalisti ja Ella jäi käskystä seisomaan. Kokeilin pari liikkeestä maahanmenoa väliin ja ehdin riemastua, kun ne toimivat, mutta senpä jälkeen tuli seisomisenkin tilalla maahanmenoja. Olisihan se nyt pitänyt arvata.
Jotain fiksua pitäisi nyt noiden tokotreenien suhteen keksiä. Jotain, mikä palauttaisi ohjaajalle motivaation tekemiseen ja auttaisi eteenpäin liikkeiden treenaamisessa. Haluaisin treenata, mutta kun jo etukäteen ajattelee, että ei onnistu kuitenkaan, niin eipä sitä kamalasti huvita mitään tehdä. Asennevamma. Joka ei kyllä poistu ennen kuin asiat alkavat onnistua.
4 kommenttia:
Järki käteen Kaisa nyt! Akun kastraatiosta on aikaa, mitä? Vajaa kaksi viikkoa? Annapa tilanteen nyt ihan rauhassa tasoittua. Toisekseen, kovin paljon vaihtoehtoja ei ollut, jos meinaat asua nartun ja uroksen kanssa kimpassa niin että kaikilla järki säilyy. Tai olisihan se vaihtoehto ollut, olla ottamatta sitä narttua alunperinkään.. Kolmanneksi: olet pitänyt haistelua Akun ongelmana. Nyt kun se ei enää haistele, sekin on ongelma! Minä en ymmärrä, mitä siltä koiralta oikein haluat? Nyt vaan Akun kanssa treenikentälle, ja kaivat sen asenteen itsellesi ihan sama mistä, kunhan kaivat.
Jos asiasta voisi päättää, haluaisin siltä koiralta normaalia käytöstä haistelun suhteen, niin että sillä olisi elämässään jotain muutakin kuin ne hemmetin hajut. Tällä hetkellä sillä näyttää olevan elämässään tyhjiö niiden poistuneiden hajujen tilalla.
Sä oot Katja välillä oikeasti aika kamala, mutta.. kiitos.
Mörkö meni ennen leikkausta silmät kierossa ja korvat lukossa hajujen perässä. Välillä juurikin tuntui, että ne (plus naiset) ovat sen elämän sisältö. Höh, no ei! Ei haistelun ilo ole mihinkään kadonnut mutta paljon helpompaa on kaikille, kun kaiken maailman hajut eivät enää hallitse elämää. Eivätkä hajut vain sormia napsauttamalla katoa koiran elämästä, oli palleja tai ei. Usko pois :) Ihan varmasti Akulla on elämässään muutakin hauskaa ja jos haistelusta jää tyhjiö, niin varmasti sen saa täytettyä vaikka millä mukavalla touhulla. Viimeistään silloin, kun tilanne on vähän tasoittunut ja vihdoin uroksella on asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä ;)
Joku voisi vähän valaista Akua pallittoman elämän hauskuudesta. Tällä hetkellä sen päivän kohokohdat näyttävät olevan syöminen ja Ellan kanssa juokseminen, muun ajan se näyttää masentuneelta. Syödä se ei voi loputtomasti ja epäluotettavana elukkana mahdollisuudet vapaana juoksenteluun ovat erittäin rajalliset, joten vähissä ovat ilot sen elämästä.
Lähetä kommentti