Mölleilyä

Ella pääsi tänään mölliaksailemaan. Tavoitteena oli että koira pysyy radalla ja tekee onnistuneet kontaktit, muulla ei niin väliä ollut. Hypyt oli molemmilla radoilla 40 cm, mikä oli alkuun pieni järkytys, kun Ella ei edelleenkään nelikymppisillä ole hyppinyt kuin joitain yksittäisiä. Kolmevitosia siis odotin (ainakin mölliradalle), tosin eipä Ella niilläkään rataa ole tehnyt. Estevälit oli varsinkin mölliradalla ihan järjettömän pitkät, mutta sepä nyt oikeastaan sopii meille ihan hyvin.

Mölliradalla Ella otti kyllä kontaktit, mutta parantamisen varaakin jäi. Aalla pysähtyi hyvin, varmistelin ehkä vähän turhaankin. Puomilla huusin ihan turhan "odota"-käskyn ennen alastuloa, luultavasti sen takia Ella sitten hidasti ja lopulta pysähtyi kaikki tassut esteellä. En muista, tarvitsiko toisen käskyn laskeakseen etutassut maahan, mutta lopulta ne sinne saatiin. Yks rima tippui, luultavasti mun kökön valssin takia. Olin itse vähän koko ajan myöhässä ja Ella ehti kyselemään aika paljon, vilkuili mua paljon enemmän kuin normaalisti.

Ykkösluokan radalla sovellettiin omiamme, tarkoituksena kontakteja treenata. Alku oli samanlainen kuin mölliradalla, mutta tokan hypyn tilalla oli rengas. Ella ei ole aiemmin rengasta radalla tehnyt (ja kyllä, kisoissahan se toki kannattaa ekan kerran radalla ottaa..), joten annoin sen suorittaa sen rauhassa ja jäin siinä aika mukavasti jälkeen. Nopeana tyttönä Ella ehti sitten tehdä aalla kovasti kaikkea: se oli kuulemma pysähtynyt oikein hienosti, sitten kääntynyt katsomaan, missä mä tuun ja samalla tippunut kontaktilta, sen jälkeen kiivennyt takaisin aalle kontaktin korjatakseen. Itse näin Ellan kontaktilta poistumisen ja kun ennätin sen luokse, oli se juuri kontaktialueen ylärajalla kääntymässä ja tuli oikein kivasti alas kontaktille. Otin aan uudelleen, nyt hyvä pysähdys. Jatkettiin muutaman muun esteen kautta puomille, jolla pysähtyi ensin vain yksi tassu maaassa, mutta laski pian sen toisenkin maahan.

Tiivistettynä ne kontaktit: ei erityisen hyvää, muttei nyt ihan paskaakaan, treeniä vaan lisää. Huomaa, etten selvästikään luota Ellaan kontakteilla, tulee varmisteltua vähän turhaankin. Toisaalta, eihän ne kontaktit varmat olekaan. Pitäis vaan käskytys saada noissa kuntoon, nyt en tiedä, annoinko suullista lähtölupaa ollenkaan missään vai annoinko lähteä liikkeen mukana. Niin, ja lähdössä sama juttu käskyjen kans. Ykkösten radalla Ella "varasti". Meinasin lähteä, tein pienen liikkeen ottaakseni Ellan mukaan, mutta sitten päätinkin olla lähtemättä, mutta Ella tuli kuitenkin. Palautin Ellan lähtöön ja otin sitten uudestaan (todennäköisesti taas ilman suullista käskyä...), vaikka toi "varastaminen" oli kyllä tavallaan oma mokani. Miten sitä onkin niin hirvittävän vaikea kontrolloida sanomisiaan ja tekemisiään tommosissa tilanteissa?

Hyvä fiilis mölleilystä jäi, mölliradan selvittäminen rimantiputuksesta johtuvalla vitosella oli paljon paremmin kuin odotin. Eihän rata erityisen kaunis ollut, muttei siellä mitään tosi kökköjä kohtiakaan tullut. Ykkösten rata olikin ihan kaaosta, mutta se johtui suurimmaksi osaksi esteitten väliin jättämisestä. Molemmilla radoilla Ella kuunteli tosi hyvin, eikä ollut kovin röyhkeällä asenteella. Toisaalta hyvä, toisaalta ei niin hyvä juttu. Luulen kuitenkin että olisin tarvittaessa kierroksia saanut Ellalle nostatettua, nyt yritin pitää sen suht rauhallisena, jottei juokse kontakteista läpi.

Akun kanssa ei oo treenattu sitten yhtään mitään. Motivaatiota on odoteltu, kai se sieltä joskus tulee, on aina ennenkin tullut. Oikeastaan tänään onkin alkanut vähitellen tuntua siltä, että voisi Akun kanssa ehkä jotain tehdäkin, jos saisi kentälle raahauduttua. Koirapoika on saanut taas viettää aikaansa kauluri päässä, kun on niin ahkerasti haavan seutua nuoleskellut, että iho on haavan ympäriltä on mennyt vähän rikki. En oikein tiedä, onko se oikeasti kipeä vai kutiaako vai tuntuuko muuten oudolta, kun ainakin itse haava näytti oikein siistiltä jo pari päivää sitten. Toivottavasti tuo nyt tuosta paranee ilman mitään ihmeellisyyksiä.