Tokojuttuja

Tokoa treenattiin iltapäivällä pesiskentällä Katjan ja Hinkun ja Vonkan seurassa. Menin kentälle ajoissa Ellan kanssa pyörimään, se kun tuntuu ajoittain pelkästä kentästä vetävän älyttömät kierrokset ja halusin saada sen keskittymään heti mun kanssa tekemiseen. Tosi hyvähän se on, että Ella kentällä innostuu, mutta sitten kun siihen lisätään häiriötä, ei Ella enää tiedä, mitä tekisi. Tehtiin siinä vähän seuraamista ja leikittiin patukalla.

Ellalla oli taas kovasti asiaa omaa vuoroaan odotellessaan. En oikein tykkää, kun Ella on nyt taas odotellessaan alkanut mölyämään, se kun alkoi lopputalvesta pysyä agitreeneissäkin hiljaa... Ella teki alkuun seuraamista, Hinku oli kentän laidalla makaamassa ja Ella olisi sitä halunnut mennä katsomaan, mutta kykeni hillitsemään itsensä. Seuraaminen ei ollut ihan niin hyvää kuin voisi, enkä ees tiiä, mikä siinä nyt oli vialla, se ei vaan tuntunut hyvältä. Oikeastaan seuraaminen on ollut vähän koko ajan sellainen liike, että välillä menee hyvin ja välillä sitten huonommin, vaihtelee ihan hirveästi. Liikkeestä maahanmenoja tehtiin kans, ne oli semmosia kuin ne nyt on ollu. Katja huomautti Ellan vinosta maahanmenosta ja mun käsimerkeistä, joita käytän seuraamisessakin. Nää on taas näitä juttuja, että periaatteessa tiedostan ongelmat, mutta en sitten kuitenkaan virheistä välitä ennen kuin joku niistä sanoo. Vinouteen näytti auttavan palkkaus poispäin koirasta ja käsimerkkien häivytyksen päätin nyt ottaa projektiksi.

Loppuun leikittiin noutokapuloilla. Puuta Ella nouti reippaasti, metallia vähän vähemmän reippaasti. Metallin kanssa sivulletulo oli kovin vaikeaa, tehtiin sen kanssa vaan lyhyitä noutoja, en vaatinut kunnon palautusta. Jostain syystä Ella ei ole viime aikoina ollut kovin ihastunut metallikapulaan, vaikka pari kuukautta sitten pentunen nouti sitä paremmin kuin puista. Puukapulan kanssa otettiin palautusta ja pari noutoa pidemmältä matkalta, sen kanssa Ella tuli ihan sivulle asti, mutta tiputteli sitten siinä. Höh, on se osannut ton aiemmin ihan kunnollakin.

Treenaamisen jälkeen käytiin Jaamiksella eksymässä, näin jälkeenpäin onkin sitten hyvä katsella kartasta, missä tuli pyörittyä. Nähtiin pari ratsastajaakin ja hevoset olivatkin Ellan mielestä aika pelottavia. Oletin, että Ella olisi yrittänyt mennä räksyttämään niille, mutta pentu pyrkikin pakoon moisten kamaluuksien läheltä. Jännä oli myös huomata, että Ella sai pientä hippaleikkiä Hinkun kanssa viriteltyä, koikkerikakara kun ei yleensä paimenia oikein ymmärrä.

Testailin vielä illemmalla kotona sivulletuloa ja maahanmenoa pelkästä suullisesta käskystä. Kerran onnistuivat molemmat, mutta sitten alkoi tulla istu-maa-istu-maa-vinku-haukku-istu-maa -sarjaa. Myöhemmin kokeiltuna maahanmeno onnistui käskystä (hitaasti tosin), mutta sivulletulon sijasta tuli taas istumista ja maahanmenoa vuorotellen. Sitten kun aavistuksen verran vasemman käden sormiani liikutin, syöksyi pentu salamana sivulle. Mitähän tähän nyt pitäisi sanoa? Varsin näppärästi on opetettu pentu käsimerkeille, vaikka oon jo vaikka kuinka kauan tiennyt, että Ellan kanssa pitäisi niihin suullisiin käskyihin panostaa, ne kun on sille vaikeita. On se hienoa, että typerät virheensä joskus edes tajuaa.