Tokoja

Ella kävi taas kehässä pyörähtämässä. Kolme tuntia odoteltiin, välillä kaatosateessa, ja sitten saatiin kehästä sininen nauhanpätkä mukaan. Kyllä kannatti.

Illemmalla tokoiltiin Katjan ja Hinkun kanssa pesiskentällä. Tai alkuun pesiskentän vieressä. Yritin aloittaa Akun kanssa, mutta sillä oli keskittyminen ihan hukassa ja kun en siihen kunnon kontaktia saanut, tein sitten Ellan kanssa vähän. Seuraamista otettiin, juoksussa Ella vähän irtosi, mutta muuten teki kivasti. Itse kävelen kuulemma vinoon. Hetken päästä yritin Akun kanssa uudestaan, nyt oli koirapoika vähän paremmin hommassa mukana. Tehtiin käskytettynä seuraamista, liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Maahanmeno oli ekalla kerralla hidas, epäilen käyttäneeni siinä "maa"-käskyä "maahan"-käskyn sijasta. Aku ymmärtää molemmat, mutta jälkimmäinen on se, mikä sille alunperin on opetettu. Seisominen oli hyvä, ei edes väistänyt, kun palasin vierelle. Seuraamisessa Aku irtosi käännöksissä oikealle, muuten ihan ok silloin kun Aku keskittyi hommaan. Se vaan ei koko aikaa keskittynyt, kyttäili kaikkea muuta.

Seuraavaksi siirryttiin pesiskentän puolelle ja Ella pääsi tekemään. Ensin maahanmenoja narupallopalkalla, muutama oikein hieno, mutta välillä ei maahan asti olisi malttanut laskeutua. Seuraamista otettiin lelupalkalla muutama lyhyt pätkä, olivat hyviä. Yksi luoksetulo käskytettynä, pysyi hyvin paikallaan, palkkasin ennen sivulletuloa.

Aku teki vuorollaan taas vähän seuraamista, tuntui olevan paremmin kuulolla kuin aiemmin. Sen jälkeen noutoa, ihan ihme häröilyä, kapulan tiputtelua ja muuta kummaa. Kaiken huipuksi Aku päätti sitten karata. Eka se näytti saavan vain riemuhepulin kapulaa palauttaessaan, mutta sitten se juoksikin täysiä pois kentältä ja kävi jonkun puun juurelle kusemassa ennen kun Katja ajoi sen pois. En oo vieläkään päättänyt, mitä tuosta karkailusta ajattelisin, oon ehkä jotenkin turtunut siihen. Mitäpä muuta Akulta voisi odottaakaan, kyllä voi luottaa siihen, että se esittelee karkailutaitojaan säännöllisen epäsäännöllisesti, ettei vaan pääse totuus unohtumaan. Enpä edes muista, milloin se viimeksi tokotreeneissä olisi karannut.

Käytiin lenkillä ja sitten Aku teki vielä Hinkun kanssa paikkamakuuta. Olin aika lähellä ja palkkailin usein. Aku pysyi paikallaan, mutta vinkui välillä ja oli muutenkin vähän levottoman oloinen. Kyllä tuo Akun paikkamakuu parantunut on, mutta vieläkään en usko, että se ikinä kykenee makaamaan koetilanteessa vieraiden koirien kanssa. Parempihan se olisi uskoa, sillä ei se varmasti ikinä onnistukaan, jos olen valmiiksi sitä mieltä, että hommasta ei mitään tule...