Aksaa ja vähän muutakin

Ella kävi tänään näyttelemässä itseään Joensuun näyttelyssä. Mulle ei ole vieläkään oikein auennut, mikä niissä näyttelyissä on kivaa, mutta tulipa taas käytyä. Ella ei nyt oikein vieläkään kaunista näyttelyesiintymistä hallitse, mutta kun on muuten vaan niin ihana, niin saa paljon anteeksi. Tuomari kehui Ellan luonnetta kovasti ja tuntui tykkäävän muutenkin, mutta pari punaista nauhaa sieltä kuitenkin käteen lätkäistiin.

Suoraan näyttelystä lähdettiin aksaamaan Marin, Pyryn ja Ainun kanssa. Mulla oli ajatuksena vähän jotain pientä tehdä, mutta kummasti tuli taas treenattua vähän enemmänkin. Ja kun kaiken tähän kirjoittaa, niin näyttää että oltais treenattu vieläkin enemmän, kun yksittäisistä esteistäkin saa hirveät seputukset aikaan. Ella ei ollut ollenkaan niin röyhkeä kuin torstaina, pikemminkin tavallista kuuliaisempi. Ehkä vähän väsynyt misseilystä.

Ella aloitti kujalla, kepit osui selvästi kylkiin. Eka pari kertaa palkka maassa, sitten pari(-kolme?) kertaa kädessä, sitten maassa loput toistot. Kerran tai kaksi taisi aloittaa väärin (tai mennä kokonaan ohi), kun kulma oli liian jyrkkä, muuten haki kujaan oikein kivasti. Ja jos nyt ei vielä asia käynyt ilmi, niin todettakoon, etten muista noiden keppien tekemisestä juuri mitään, joten ehkä turha edes enempää yrittää selittää, positiiviset fiilikset kepeistä kuitenkin jäi. Ja ai niin, Ella juoksenteli palkan saatuaan ihan itsekseen kujasta läpi. Periaatteessa en asiasta tykkää, mutta koska se mielestäni osoittaa Ellan pitävän esteen suorittamisesta, niin en kuitenkaan kovin harmissani asiasta ole, varsinkin kun Ella aloittaa oikein ja tulee ihan loppuun asti.

Keinuakin tehtiin. Eka kerran nostin Ellan keinun päähän, sen jälkeen sai juoksennella sinne itse, lasku vaimennettiin. Lopulta sitten annettiin keinun laskea ihan omalla painollaan ilman mitään vaimennusta, eikä Ella ollut moksiskaan. Tehtiin siis muutama toisto keinua ihan ilman apuja, Ella tosin oli varmuuden vuoksi hihnassa, pysähtyminen kun on vielä vähän epävarma, mikä nyt on ehkä aika ymmärrettävää, kun Ella kuitenkin vasta toista kertaa elämässään keinua harjoitteli. Mutta kylläpä kannatti panikoida asiasta vuoden verran etukäteen. Tosin kyllähän tonkin ehtii vielä pilaamaan...

Radanpätkä oli semmosta hillumista, tarkoitus antaa Ellan juoksennella itsenäisesti. Vähän on taas hakemista tuossa ohjauksessa. Ella ei tunnu tykkäävän olla kädessä kiinni, siitä seuraa kamalaa räksytystä. Se irtoaa kivasti (suhteellinen käsite, mutta koikkereilla kun tuo irtoaminen ei ole mikään itsestäänselvyys...), mutta vauhti hidastuu takaaleikkauksissa kovasti, videolta näkee harvinaisen selvästi, miten paljon nopeampaa se kulkee mun ollessa edellä. Tänään Ella lisäksi tuntui olevan vähän epävarman oloinen irtoamisjutuissa, varmisteli hirveästi. Väitän, että tuon elukan saisi kulkemaan varsin hienosti, jos sitä osaisi ohjata.

Kontaktit ei taaskaan pelittänyt ollenkaan. Tosin kuvittelin epäonnistumisten määrän todellista suuremmaksi, videolta näkee että onnistumisprosentti on huomattavasti suurempi kuin luulin. Niitä läpijuoksujakin kuitenkin tuli, lähinnä aalla. Puomilla ongelmana oli ennemminkin pysähtyminen liian aikaisin, kaikki tassut kontaktilla. Kokeilin muiden esteiden yhdistämistä kontakteihin Ellan ollessa matalassa vireessä (mikä on siis ennen onnistunut ongelmitta), mutta lopulta tehtiin sitten lähinnä yksittäisinä esteinä. Meinasin kirjoittaa tähän spekulaatiota noista kontakteista, mutta en nyt kuitenkaan kykene muodostamaan selvää tekstiä sekavista ajatuksista. Suurin vaikeus ongelman ratkomisessa on se, etten tiedä, mistä virheet johtuvat, minkä seurauksena oikeiden toimintatapojen päättäminen on vaikeaa. Luultavasti sekä aata että puomia on kuitenkin syytä vielä vahvistella yksittäisinä esteinä, siitä nyt tuskin haittaa on. Arvoin kauan, kehtaako tätä videota julkisesti minnekään laittaa, mutta menköön nyt. Eihän tuo kovin hyvältä näytä: koira palkkaa itse itsensä seuraavalla esteellä väärästä suorituksesta ja ohjaaja palkkaa koiran sen suorittaessa esteen omavalintaisesti. Siltikään en ymmärrä, mitä tuon pennun päässä tuossa kohtaa liikkuu.

Akun kanssa kävin kotiin päästyäni treenaamassa vähän tokoa pesiskentällä. Aku oli vähän laiskalla tuulella, syynä siihen luultavasti Frolicit palkkana, Akulle pitäisi olla vähintään nakkia, että se viitsisi ulkona mitään kunnolla tehdä. Teki kyllä tuollakin palkalla teknisesti hyviä suorituksia, muttei se erityisen innokkaalta vaikuttanut. Kai sen olisi saanut innostumaan enemmän, jos olisi jaksanut vähän riehua sen kanssa, mutta koska en jaksanut, niin ei kovin paljoa tehty, lähinnä seuraamista ja jäävät liikkeet.

Aku on taas kiinnostunut Ellasta vähän turhankin paljon. Eilen se oli illalla pennun kimpussa koko ajan, samoin kuin tänä aamuna. Niitä on ollut pakko eristää, jotta Ella saa olla rauhassa. Välillä ne kyllä pystyvät oleskelemaan samassa huoneessa ongelmitta, mutta kun Aku taas muistaa Ellan olevan tyttö, ei se kykene itseään hillitsemään. Aku läpsii Ellaa tassulla päähän ja pyrkii selkään ja kun Ellalla lopulta menee hermot, painuu Aku astumaan petiään. Mulla on pää täynnä ahdistavia "mitä jos...?"-kysymyksiä kastraatioon liittyen, mutta eipä nuo Akun touhut kovin terveiltä enää vaikuta...

Mun tekis mieli kirjoittaa tänne loppuun jotain tosi typerää ihan vain testatakseni, jaksaako kukaan lukea tätä(kään) tekstiä kokonaan. Itse en ehkä jaksaisi.