Sitä samaa tokoa taas sillä samalla pesiskentällä. Tällä kertaa olikin enemmän häiriötä, kun paikalla oli Sirkku, Katja ja Laura koirineen. Kentälle saavuttaessa Ella meni ihan sekaisin, esitteli ihan hallitsematonta sinkoilua sinne, tänne ja tonne räksytyksen ja kiljunnan kera. Minkäänlaista kontaktia ei koko elukkaan meinannut saada, ja jos saikin, ei se kauaa kestänyt. Alkuun otettiin paikkamakuu, Ella oli edelleen tosi kovilla kierroksilla, joten jätin reilun etäisyyden vieressä olijaan, pysyin itse ihan parin metrin päässä ja palkkasin usein. Pentunen makasi suhteellisen hyvin, välillä katseli ympärilleen ja kerran heilutteli toiselle koiralle häntää, mutta suurempaa levottomuutta ei näkynyt. Oon ehkä vähän turhankin varovainen tuon kanssa, kun Ella ei siitä kuitenkaan mihinkään ole häipymässä, mutta en vain pysty luottamaan siihen.
Ekalla kierroksella tehtiin seuraamista. Tai ainakin yritettiin tehdä. Vapaaksi päästyään Ella kävi ensin haistelemassa jotain, tuli kyllä nätisti takaisin, mutta keskittyminen oli ihan kateissa. Se teki muutaman ihan ok seuruupätkän, mutta koko ajan mulla oli sellainen olo, etten saa koko koiraan kunnon kontaktia. Yritin vähän leikittää patukalla ja tehdä siitä sitten seuraamista. Kesti hetken ennen kuin lähti leikkiin, leikki ok, mutta lopetti leikin kesken ja lähti haahuilemaan. Tehtiin joku pätkä ihan nakkipalkalla ja lopetettiin siltä erää siihen. Odotellessaan Ella huusi selvästi tavallista enemmän, tiedä sitten mistä sekin johtui.
Tokan kierroksen aluks heittelin Ellalle narupalloa pari kertaa ennen kuin alettiin tekemään. Vire tuntui hyvältä ja Ellan käytös normaalilta, joten jatkettiin sillä seuruulla. Meni paremmin, kontakti pysyi kivasti. Alkuun vähän edisti, mutta sitten alkoi pysyä paremmin oikealla paikalla. Edistäminen ei kuulemma näyttänyt niin pahalta, että sille kamalasti tarvitsisi mitään tehdä, joten ehkä en nyt siitä sen enempää stressiä ota, luultavasti taas kuvittelen sen pahemmaksi kuin mitä se oikeasti on. Seuraavaks tehtiin luoksetuloa. Eka ilman käskytystä, sitten käskytyksen kanssa. Ekalla kerralla Ella lähti luokse ihan samalla hetkellä kuin käskyn annoin, pienoista ennakointia oli siis havaittavissa. Tokalla kerralla se varastikin selvästi ja lähti tulemaan pian sen jälkeen, kun olin kohti kääntynyt. Jollain kerralla lähti peräänkin. Treenattiin paikallaan istumista, tehtiin käskytettynä luoksetuloa ilman sitä luoksetulo-osuutta. Luoksetulot itsessään oli ok, reipasta vauhtia nätisti sivulle. Liikkurointiin Ella ei reagoinut. Sitten tehtiin maahanmenoja liikkeestä, välillä vähän viivettä, mutta ok kuitenkin. Loppuun luoksepäästävyyttä niin, että muut kävivät namia Ellalle syöttämässä. Tää on nyt selvästi parantunut, Ella malttoi oikein kivasti istua paikallaan.
Tuo alun häröily kyllä ihmetytti, en muista milloin Ella noin hukassa olisi ollut, siitä tuli ihan Aku mieleen. Hetken aikaa oli jo vähän avuton olo, kun en tiennyt mitä sille pitäisi tehdä. Huomaa, ettei mulla oo Ellan kanssa minkäänlaista toimintamallia tommosiin tilanteisiin. Ehdin jo laittaa koko homman juoksujen piikkiin, mutta kun toisella kierroksella Ella oli jo ihan normaali, niin eipä tuo tainnut juoksuiluista johtua. Alussa kentän toisessa päässä oli joitain pallonheittelijöitä ja Ella niitä välillä katselikin, mutta olivat niin kaukana, etten uskonut niiden Ellan tekemiseen vaikuttavan, mutta eihän sitä tiedä. Hyvin mahdollista on sekin, että Ella tarvitsee aikaa tottua paikalla oleviin häiriöihin (uusiin ihmisiin), eikä vain pysty alussa keskittymään, kun on jotain uutta ja ihmeellistä siinä tilanteessa. Joka tapauksessa on selvää, että häiriötreeniä se tarvitsee lisää, jospa se vähitellen alkaisi tottua.
Ai niin, päivällä lenkillä heittelin Ellalle keppiä muutaman kerran ja huomasin sen etsivän aina sen "oman" kepin. Sitä katseltuani käskin sitten Ellan odottamaan, kävin viemässä kepin kauemmaksi ja lähetin Ellan etsimään. Ja sehän etsi ja löysi hienosti oman kepukan :) Tein vajaa kymmenen toistoa, välillä keppiä vaihtaen ja joka kerta pentunen löysi oikean kepin. Hassuinta tässä on, ettei me olla mitään etsimisjuttuja tai nenänkäyttöä niitä kahta namijälkiväkerrystä lukuun ottamatta tehty ollenkaan, mutta Ella oli heti jutussa mukana. Ei sille mitään etsi-käskyä ole edes opetettu, mutta hienosti ymmärsi heti, mitä pitää tehdä ja todellakin käytti sitä nenäänsä. Voisipa vaikka tunnarin opettamista alkaa harkita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti