Ellassa asuu pieni perkele

Kyllä kannatti kirjoittaa tuonne olevansa tyytyväinen Ellan kontakteihin, siinähän on aivan takuuvarma keino saada ne kusemaan oikein perusteellisesti. Seuraavaksi varmaan kusee sitten se seuraaminen, voipa nyt jo etukäteen varautua siihenkin.

Aloitettiin taas kepeillä, kuja oli ehkä aavistuksen leveämpi kuin viimeks, ei niin selvästi keppeihin osunut. Ekalla kerralla palkka oli valmiina maassa, sen jälkeen vaihdoin sen käteen. Palkkaus kädestä sujui ekalla kerralla tosi hyvin, mutta sitten Ella kahteen kertaa tuli kujasta pois pari väliä liian aikaisin, minkä jälkeen vaihdettiin palkka takaisin maahan. Koska olin päättänyt kujaan lähetystä harjoitella, niin me sitten sitä harjoiteltiin. Ja kas kummaa, sehän onnistui, vaikka palkka oli valmiina odottamassa. Muutama toisto tehtiin ja totesin Ellan osaavan mennä kujaan paljon vaikeammista kulmista kuin olin kuvitellut. Kujan jälkeen otin muutaman toiston puomia, yksittäisenä tehdessä alastulo oli ihmeen hidas, mutta kun pari estettä siihen liitin, ei ollut enää mitään ongelmaa.

Seuraavaksi tehtiin sitten radanpätkää, jolla kontaktit olivat mukana. Ennen rataa muutama toisto A:ta, ei valittamista. Radalla Ella sitten sinkoili melko hallitsemattomasti sille hemmetin aalle riippumatta siitä, missä oltiin tai minne sitä ohjasin. Oikein kivasti pysähtyi kontakteillekin siinä sitten, lakkasin tosin palkkaamasta niistä silloin kun Ella oli omavalintaisesti esteelle mennyt. Jossain vaiheessa sain pennun sen verran lapaseen, että alkoi kulkea oikeille esteillekin. Sittenpä alkoi kontakteilla tulla läpijuoksuja, erityisesti sillä aalla. Useamman kerran Ella juoksi läpi, räksytti mulle päin naamaa ja korjasi sitten sen kontaktin ihan oma-aloitteisesti. Toistettiin siinä sitten niitä kontakteja oikein urakalla, alkoi se niille pysähtyäkin. Tauon jälkeen otin vielä kontakteja pariin muuhun esteeseen yhdistettynä, sujui ok, mutta vähän vaikeaa oli, jos juoksin selvästi ohi.

Tuo kontakteille karkailu oli ihan uusi juttu. Ensin ajattelin sen johtuvan namipalkasta, mutta kun seuraavassa hetkessä Ella paineli onnessaan narupallon perässä, niin en ollutkaan enää asiasta ollenkaan varma. Tuo läpijuokseminen ei sitten niin uus juttu ollutkaan. Viikko sitten kirjoitin, että liian korkeassa viretilassa ei kontaktit onnistu. Ei onnistu vieläkään, enkä ymmärrä, miksi edes piti lähteä yrittämään. Mielestäni kontaktin itsenäinen korjaaminen osoittaa, että Ella tietää, mitä sen pitää tehdä, mutta se ei jostain syystä kykene tekemään niin. Joko sillä ei fysiikka riitä pysähtymiseen siitä vauhdista, millä se alas tulee, tai sitten se ei vain malta.

Ellan asenne ja röyhkeys treenien aikana oli jotain ihan käsittämätöntä. Onhan sillä aina ollut asennetta, mutta nyt sitä oli vielä aiempaa enemmän. Se kulki radalla kuin pieni perkele ja jos olin yhtään myöhässä, se paineli täysiä sinne minne sattui haluamaan kertoen siinä samalla mielipiteensä (= räyh-räyh-räyh!!!) ohjauksesta. Ihan järjettömän hienoa, mutta pakko myöntää, että ei se enää lapasessa ollut ollenkaan. Jos tykkäis johtajuusjutuista, niin voisi todeta, että meillä on johtajuusongelma. Mutta koska en johtajuusjutuista tykkää, en totea niin, mutta ihan rehellisesti sanottuna meillä kyllä on jonkinlainen ongelma. Varsin positiivinen ongelma, mutta jotain sille kuitenkin täytyisi tehdä. Tykkään ihan hurjasti tuosta asenteesta, mutta mun pitäis oppia hallitsemaankin sitä.

Aku ei päässyt agiliitämään, koska en uskonut sen kykenevän keskittymään sellaiseen. Nähtävästi kuukaudessa ehtii unohtamaan, millainen koiransa on, sillä oon nyt vuorokauden aikana tehnyt jänniä havaintoja Akusta. Kuten vaikka että...

• Aku haistelee koko ajan.
• Siihen ei saa lenkillä kontaktia millään. Koska se haistelee.
  
• Se ei lenkillä varmaan edes huomaa, että hihnan päässä on joku. Paitsi silloin kun hihna estää sitä haistelemasta.
  
• Se kuseksii lenkillä jatkuvasti. Kunhan on ensin haistellut.
  
• Se haisee pissalle. Koko ajan. Sitä se ei ilmeisesti haista.
  
• Se on ihan järjettömän fiksu elukka. Silloin kun ehtii käyttää aivojaan. Eli silloin kun se ei haistele.
  

Kävin Akun kanssa tokoilemassa lähikentällä ennen agitreeneihin lähtöä. Niistä treeneistä ei paljoa tarvitse kirjoittaa, tehtiin alokkaan liikkeitä ja jokainen voi halutessaan lukea tokon sääntökirjasta, kuinka ne liikkeet tehdään. Aku teki ne täydellisesti juuri niin kuin siellä lukee. Silloin kun ei haistellut. Kun Aku jotain osaa, niin sitten se osaa. Yllätyksekseni se myös paikkamakasi varsin hienosti. Tuli sellainen olo, että voisin käskeä sen vaikka seisomaan päällään ja se tekisi niin. Ihan oikeasti mietin hetken, että mikäs tässä nyt oli meillä ongelmana. En oikein vieläkään tiedä. En tiennyt, että mulla on noin pätevä koira.

Pätevä koira on nyt illalla ollut niin pätevä, ettei se ole enää edes Ellaa ahdistellut. Sinänsä hirvittävän kiva juttu, mutta melkein olisin toivonut, että meno olisi jatkunut hulluna pidempään. Varasin aamulla Akulle ajan kastraatioon. Nyt jo tekisi mieli jänistää ja perua aika, koska akuutti tarve päästä koirapojan vehkeistä eroon on hävinnyt. Tiedän ihan tarkkaan, mitä asialle pitäisi tehdä ja mitä haluan tehdä, mutta pahoin pelkään, että tätä menoa en Akua leikattavaksi vietyä saa. Tää jahkaaminen alkaa mennä jo naurettavaksi, mutta kun on selkärangaton pelkuri, niin mitäpä muuta osaisi odottaakaan...