Eikä suju vieläkään...

Ei kummankaan elukan kanssa.

Ellan kanssa tokoiltiin iltapäivällä pesiskentällä. Alkuun seuraamista, oli ihan ok, muttei erityisen hyvää. Alussa edisti ja jossain vaiheessa otti sivusuunnassa vähän etäisyyttä. Ei se varmaan tokotuomarin mielestä liian kaukana sivulla ollut, mutta kun oon opettanut sen jalkaan kiinni, niin haluun sen olevan siinä. Väliin tuli tosi kivojakin pätkiä, mutta tosi vaihtelevaa seuraaminen kyllä on.

Liikkeestä maahanmenoja tehtiin ihan niin, että käveltiin kentällä ja käskyttelin Ellaa maahan. Onnistui paremmin kuin ikinä, Ella tippui maahan pelkästä suullisesta käskystä ilman käsimerkkejä, liikkeen hidastamista tai mitään muutakaan. Vauhtikin oli valtaosin tosi hyvä, enkä ainakaan huomannut, että olisi kovin vinoon mennyt. Huonompi homma vain on, ettei Ella maa-käskyä edelleenkään ymmärrä, todennäköisesti se on vain oppinut, että kun kuljetaan eteenpäin ja sit ohjaaja sanoo jotain, niin pitää mennä maahan. Kokeilin nimittäin tuon jälkeen ihan paikallaan käskytellä Ellaa istu/maa ja maahanhan se meni, vaikka ois kuinka istumista hokenut. Ja sit ku oli pari kertaa tehnyt onnistuneen istumisen ja saanut palkan, istui se myös maa-käskystä.

Loppuun luoksetuloa, siinä käytiin läpi vuorotellen kaikki vanhat tutut ongelmat: Ella lähti perään, tuli eteen istumaan sivulletulon sijasta ja loppujen lopuksi ravasi luoksetulon. Ja mä kun kuvittelin, että luoksetulo ois suunnilleen valmis liike...

Aku saapui tänään Joensuuhun ja pääsi heti agia treenaamaan. Odotukset eivät olleet järin korkealla, koska a) Aku oli ollut lähes kolme viikkoa hoidossa Kangasalla b) se ei siis ollut treenannut kolmeen viikkoon c) oli kevään ekat ulkotreenit d) lämmintä oli yli 20 astetta. Treenattavissa asioissa ei mitään suurta mainittavaa ollut, paitsi että keppien aloittaminen tuntui olevan kovin vaikeaa koirapojalle. Välissä kokeiltiin muutamaa 55 cm hyppyä, vinosta kulmasta hyppäsi ok, suoraan tullessa passaili jonkun verran, muttei erityisen pahasti. Akulla tuntui olevan intoa, mutta vauhti tai irtoavuus ei päätä huimannut. Kaiken kukkuraksi Aku karkasi kahteen kertaan radan reunalle haistelemaan. Voisihan toki sitäkin irtoamiseksi kutsua...

Jos lähtökohdat treenaamiselle ei olis ollu noin huonot, niin harkitsisin vakavasti koko harrastuksen lopettamista, koska en vaan enää jaksa alkaa Akun ja Akun karkailujen kanssa painimaan, johtuipa koirapojan häröilyt sitten itsestäni tai jostain muusta. Hittooko mä sitä motivoimaan alan, kun ei se hypätäkään osaa. Koska nyt kuitenkin juuri ja juuri tajuan, että molemmat karkaamiset tapahtui sellaisissa tilanteissa, joita ei Akun kanssa treenatessa saisi tulla (pätkien välissä unohdan koiran) ja tiiän, että oma asenteeni on tällä hetkellä aika paska, niin ehkä en nyt vielä ole Akun agilityuraa lopettamassa. Pakko kuitenkin todeta, että Akun kanssa agiliitäminen ei mua ihan kamalasti tällä hetkellä kiinnosta, joten en toisaalta ole ollenkaan varma, kannattaako sitä sitten sen kanssa edes treenata, koska varmasti saan vietyä siltäkin motivaation. Kuitenkin tunnen syyllisyyttä jo siitäkin, että edes harkitsen agin treenaamista pelkästään Ellan kanssa. Joo, on tää vaikeaa.