Ella teki aluksi keppejä. Kepit oli aika lähellä seinänvierustoilla olevia tavaroita ja mietin, häiritseekö se Ellaa, mutta päätin, ettei häiritse, kun en muualle niitä jaksanut kannella. Kuja oli ehkä vähän kapeampi kuin viimeksi, mutta siis edelleen Ella mahtui juoksemaan helposti suoraan läpi. Eka "lähetin" parin metrin päästä, sen jälkeen kauempaa. Tehtiin kolme toistoo, kaikki ok, mutta vauhti ei ollu yhtä hyvä kuin mitä se on aiemmin ollut. Laukkasi joo, ihan reippaastikin, mutta sillä ei ollut sellaista samanlaista raivoa siinä kuin mitä aiemmin on ollut. Ja väleissä se jumitti. Ekan toiston jälkeen rallasi lelun kanssa ja siitä taisin sen takaisin vielä saada helposti, mutta seuraavissa väleissä jumitti ja haisteli. Parista ekasta toistosta video täällä (videolla molemmat toistot kahteen kertaan, muuten ois ollu niin lyhyt pätkä, ettei photobucket osaa pyörittää sitä...). Keppien jälkeen hilluttiin hypyillä ja putkilla. Samaa hillumista jatkettiin vielä toisella kierroksella. Tommonen radanpätkä oltiin rakenneltu:
Ella ei tuota kokonaisena mennyt, mutta pätkiä tosta kyllä. 3-4 ja vastaavasti toisen suuntaan mentessä 7-6 oli vaikeita, Ella juoksi helposti hypyn ohi, kun olin hypyn toisella puolella odottamassa. Sillä venähti kääntyminen putken jälkeen ja jollen ollu ihan hypyn takana odottamassa, kiersi hypyn. Muutaman kerran kuitenkin onnistui. 1-3 oli ihan mahdottomuus, Ella päätyi pyörimään kieppiä hypyn ja putken väliin, kun en ehtinyt ohjaamaan. Takaaleikkaukset putkilla oli hankalia myös, osa onnistui, osa ei. Pisin pätkä mitä tehtiin taisi olla 2-6.
Ellan ohjaaminen on melko mielenkiintoista hommaa. Se vetää niin täysiä, että kompuroi välillä omiin jalkoihinsakin. Jos oon sen edellä, eikä se tiiä, minne mennä, se juoksee kamalaa kyytiä vaan eteenpäin tai suoraan mun jalkoihin pyörimään. Jos oon jäljessä, se pyörii kieppiä paikallaan. Sen ohjaaminen tuntuu välillä ihan mahdottomalta, mutta sitten kun sen saa menemään oikeaan paikkaan, on fiilis aika kiva :)
Ikävää on koiralapsen haahuilu, jumitus ja haistelu. Eniten sitä tuntuu edelleen esiintyvän keppien opettelun yhteydessä, mutta en oikein vieläkään tiedä, johtuuko se itse kepeistä vai siitä, että tehdään selviä toistoja. Ella pelittää hirmu hyvin, kun tehdään vaan koko ajan, mutta jos tulee pienikin tauko, sen keskittyminen herpaantuu ja se alkaa jumittaa tai haistella. Sen kanssa ei saisi pysähtyä, eikä keskeyttää sen tekemistä, vaan antaa sen juosta. Homma toimii, kun touhuaa sen kanssa keskeytyksettä: Este tai pari - vetoleikkipalkka - irti lelusta - lennosta lisää esteitä -leikki jne. Välillä heitettävä palkka toimii, välillä Ella päätyy lopulta pyörimään ja haistelemaan toiseen päähän hallia. Pelkään, että oon itse jollakin tavalla aiheuttanut sen, että Ella ei enää halua tuoda lelua mulle. Mulla on hirmu ristiriitaiset ajatukset Ellan agilityn suhteen. En suoraan sanottuna oikein ymmärrä sitä. Se on hirmuisen innokas ja tekee täysillä silloin kun tekee ja näyttää oikeasti haluavan tehdä, mutta sit seuraavassa hetkessä se jää seisoa tönöttämään tai alkaa haistella. Enää tuo ei tunnu edes paineistumiselta, mutta jonkinlaiseksi sijaistoiminnoksi epäilen jumittamista ja haistelua edelleen. Siitä, miksi sen pitää alkaa sijaistoimintoja harrastamaan, ei mulla ole mitään hajua. Toisaalta sen haistelu näyttää siltä, että Ella etsisi jotain ja aina on toki myös vaihtoehto, että se haistelee, koska haistelu on kivempaa kuin agility, mutta mielestäni se ei sellaista ole. Miksi se tekisi agilitya niin innolla, jos se ei tykkäisi siitä? Ja mitä hittoa se jumiminen tarkoittaa, miksi se vaan jää seisomaan paikalleen? Miksi se sitten taas hetken päästä painelee radalla kamalaa kyytiä ilman mitään ongelmaa? Argh, antakaa Kaisalle koira, niin Kaisa opettaa sen haistelemaan agilityradalla tai hankkii muita häröilyongelmia.
Aksu-Paksu pääsi myös tekemään ja voi että kun se oli ihana <3 Se innon määrä, mikä koirapoikaan mahtuu, on ihan käsittämätön. Ja kun se vaan on onnellinen, sen naama loistaa ja se haluaisi vetää riemuhepuleita, muttei kuitenkaan lähde minnekään, koska on kiltti koirapoika. Meidän piti tehdä tokoa ja alkuun yritettiinkin. Akulla oli kuitenkin kierroksia aika kovasti ja koirapoikahan sitten innostui haukkumaan seuraamisessa ja lisäksi oli kovasti kimpoomassa koko ajan jollekin esteelle. Mä en nyt edelleenkään halua sen kierroksia alkaa tieten tahtoen laskemaan, joten tehtiin sitten vähän agilitya. Rimat oli matalalla, 35-40 cm. Pyöriteltiin tolla yllä olevalla radanpätkällä, varsinkin takaaleikkauksia putkilla treenattiin. Lisäksi sovellettiin vähän omaa ja tehtiin muitakin esteitä. Ja vaikka Aku ihana olikin, niin pakko todeta, että ei hitto kun se on hidas. Olin ennen Akun vuoroa mennyt nin Shantin ja Preetin kuin Ellankin kanssa ja Aku tuntui niihin verrattuna ihan järjettömän tahmealta. Se ei oikein irtoa, eikä sen reagointiherkkyys ole ollenkaan samanlaista kuin noilla muilla. Luultavasti Akun hitauteen (tai kuvittelemaani hitauteen) vaikutti sekin, että mulla oli jäänyt päälle noiden muiden koirien ohjaus, eli putkiin voi lähetellä vaikka miten kaukaa ja koira menee. Akun kanssa pitäisi juosta, eikä vaan heitellä sitä niille esteille. Kaikkein yllätävintä oli, että Aku oikein innostu, kun väännettiin jotain hyppypyöritystä, näytti että se tykkäsi siitä enemmän kuin tosta suoraan juoksemisesta. Siitä on tullut ihan hassu. Kun suurimmat energiat oli purettu agilitylla, tehtiin vähän tokoa. Seuraamista, jäävät, luoksetulo, muutama nouto. Noudoissa kahdella ekalla kerralla varasti kapulalle lisäksi palauttaessa jäi perusasento turhan väljäksi. Jäävät ja luoksetulo hyvät. Seuraamisessa tehtiin lyhyitä pätkiä ja yks pitkä seuruu, joka sisälsi käännöksiä, juoksua, hidasta käyntiä ja askeleita sinne sun tänne. Joissain kohdissa vähän irtosi sivuunnassa, mutta kokonaisuudessaa tosi hyvä seuruu. Ainakin Akun osalta, itse tuijottelen koiraa vieläkin aivan liikaa.
Huomasin muuten ohjaavani esimerkiksi Shantia paljon paremmin kuin Akua. Tai siis ylipäätään ohjaavani. Tai ainakin yrittäväni. Akua ei "tarvitse" oikeasti ohjata, riittää että juoksee esteeltä toiselle, joten enhän mä sitä sitten ohjaa. Sen kanssa ne ohjausvirheet (tai ohjaamattomuus) ei näy niin selvästi, kun se ei sinkoile väärille esteille. Huono ohjaus näkyy Akulla lähinnä vauhdin hidastumisella, mutta sitäpä en sitten kuitenkaan tajua ikinä. Kyllä muuten huomasi, mikä koirista on se, jonka kanssa on harrastanut. Aku teki juuri niin kuin halusin, ei se tainnut kertaakaan väärälle esteelle mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti