Akun agiliitelyitä

Aku kävi vähän agiliitelemässä. Lähtökohdat eivät olleet kovin lupaavat, sillä Aku heti ekaa kertaa Rapsun nähdessään päätti, että se on taas erityisen ihana ja koko lämmittelylenkin pyrki ilmeisesti kovin hyvältä tuoksuvan tolleritytön luo. Sepä ei kuitenkaan Akun agiliitelyintoon vaikuttanut pätkääkään. Radan alkuun kävellessä Aku meinasi hepuloida ja sitten tarjosi vähän pöydän suorittamista ja hyppäsi reippaasti maksiokserin väärään suuntaan ilman mitään ongelmaa. Treenattiin Kemin kisojen joltain radalta otettua tekniikkapätkää sekä vauhtirataa. Heidiltä kävin taas kuvan pöllimässä:



Aluksi tehtiin tota punaista pätkää 1-7 medihypyillä. Tossa kuvassa pätkä vaikuttaa huomattavasti helpommalta kuin miltä se tuntui... Hinkattiin tuota hyppykuviota oikein urakalla. Aku haki kovasti vitosta väärältä puolen, jos liikuin liikaa sinne päin. Jos taas otin Akun neloselta vastaan niin, että rintamasuuntani oli siihen päin, se hidastui. Ongelmaa aiheutti myös kun Aku ei osannut jatkaa puomia loppuun asti, jos itse jäin taakse, se ratkaistiin laittamalla kosketusalusta puomin päähän. Kosketusalusta toimikin sen verran hyvin, että sen kanssa voisi vähän noita kontakteja vahvistella. Parhaiten tuo kuvio toimi, kun kierrätin kolmoselle, valssasin kolmosen ja nelosen välissä, takaakierrätin neloselle ja tein siihen jonkun persjättö / jaakotus / mikälie kuvion (ei päästy selvyyteen oikeasta termistä, mutta oleellista oli, että käsi vaihtui ja Aku jäi hetkeksi selän taakse) niin, että sain Akun vasempaan käteen, siitä valssilla vitoselle, josta taas valssilla kepeille, joilta ohjasin Akun työntämällä seiskahypylle. Ihan kerrasta tuo ei onnistunut, mutta sitten kun saatiin kuvio onnistuneesti väännettyä, näytti Akun meno kuulemma tosi hyvältä, ei hyytynyt ollenkaan, se lähtee tosi hyvin mun selän perään. Mulle ohjaaminen tuotti ihan oikeasti ongelmia, kävin tuonkin kuvion pyörittelemässä ilman koiraa useammankin kerran. Akun kanssa ollaan tehty nyt niin paljon simppeliä vauhtirataa, että ohjaaminen on unohtunut tehokkaasti. En oikeastaan edes muista, milloin oltaisiin viimeksi tekniikkajuttuja hiottu. Nyt Aku kuitenkin kesti toistot hyppypyörityksellä tosi hyvin, joten pääsi ihan oikeasti ohjausta treenaamaan.

Vihreä pätkä tehtiin makseilla. Okseri tuotti koirapojalle kovasti ongelmia. Se oli ihan maksimimitoissaan ja Akun mielestä aivan liian iso. Ekalla kerralla tehtiin se putken lähempänä puomia olevasta päästä, jolloin tulokulma oli vähän vino (ei kuitenkaan niin vino kuin kuvassa) ja Aku tiputti. Seuraavalla kerralla toisesta päästä putkea, josta saatiin okserille suora linja, Aku alkoi passailemaan. Seuraavalla ja sitä seuraavalla toistolla Aku ihan pysähty ennen okseria ja ponnisti paikoiltaan, meni tiputtamatta yli. Sitten se kieltäytyi hyppäämästä, jäi seisomaan esteen eteen. Madallettiin okseria niin, että korkeampi rima oli 55 sentissä ja tehtiin muutama toisto niin, että jätin okserin takana olevalle pöydälle nameja ja lähetin Akun sinne. Passaili, mutta paransi joka kerta. Jossain välissä kokeilin yksittäistä 60 cm hyppyä, passaili sillekin. Loppuun tehtiin pätkä, jossa mediokseri ja yksittäin 60 cm hyppy, ne meni ihan ongelmitta.

Vaikuttaa kovasti siltä, että Aku ei usko pääsevänsä okserista (ja välillä muistakaan hypyistä) yli, jolloin passailemalla varmistaa oikean ponnistuspaikan tai lakkaa kokonaan yrittämästä. En usko, että se ei pystyisi hyppäämään okseria kunnolla, sillä todennäköisesti paikaltaan hyppääminen on raskaampaa kuin saman tekeminen vauhdista. Akulla ei vain usko ja/tai tekniikka riitä vauhdista hyppäämiseen. Taas on sellainen hetki, että tekisi mieli sanoa muutama valittu sana säkäluokkajaosta ja hyppykorkeuksista, mutta kun se ei kuitenkaan mitään auta, niin ehkä hyväksyn tilanteen ja opetan koirani hyppäämään. Jos jollakin on ideoita, miten kerrotaan koiralla, että se ihan oikeasti pääsee esteistä yli, kun vain reippaasti hyppää, niin saapi kertoa. On ehkä vähän perseestä, että nyt kun koiralla olisi intoa tehdä, tuollaiset p*rkeleen hypyt tulee ja pilaa kaiken ilon.

Ella kävi yhdessä vaiheessa vähän putkissa juoksentelemassa, tehtiin 7 ja 8 putkea peräkkäin ja erikseen ja ipanalla oli hauskaa, eikä jumituksista ollut tietoakaan. Eilen muuten sen jumitusjuttua mietin ja totesin jumitusta esiintyneen niinä kertoina, kun ollaan keppejä tehty, eli kovasti tuntuu olevan siihen sidoksissa. Jonkinlaisen ratkaisun sain ongelmaan kehiteltyä, kokeillaan sitä seuraavaksi ja jos se ei auta, niin sittenpä en tiiä, mitä tehdään.

---
Ei hitto, on taas niin sekavaa tekstiä, etten jaksa edes itse läpi lukea. Anteeksi niille, jotka haluais jotain tolkkua tosta saada (jos joku nyt tänne asti jaksoi lukea...).