Keskityin lähinnä pätkän 3-6 hinkkaamiseen, kun se valssi tossa nelosella ei vaan suju. Pari kertaa tuntui tuo nelosen valssi sujuvalta, muuten valssit oli niitä mun myöhässä olevia valsseja tai sellaista "oli siinä vähän jotain yritystä"-tasoa, jolloin Aku teki sentään tavallista lyhyemmän hypyn. Vekki ennen nelosta voisi kans auttaa kääntymistä, mutta enhän mä sellasta kykene tekemään, jos valssatakin pitäis, enkä osaa olla rynnimättä valmiiksi nelosen viereen oottamaan koiraa... Vitoselta putkeen kääntyminen oli myös hankalaa, siinä kohtaa Akulla hidastui vauhti. 6-8 välillä tuli yllättävä ongelma, kun Aku meinasi lähtee mun liikkeen mukana seiskan ohi, kun mulla oli taas joku kiire valssaamaan kasin taakse. Muuta ihmeellistä tuossa ei ollutkaan, persjättöjä käytin paljon, kun sopivia kohtia löytyi muutama, niillä toimi kivasti. Tokan kierroksen loppuun tehtiin vauhtipätkä, josta siankorvapalkka. Tulipa jälkeenpäin mieleen, että loppuekstraherkkupalkan voisi joskus antaa noista käännöksistä, ne kun kaikkein ikävimpiä Akun mielestä on. Aku oli taas ihan fiiliksissä, varsinkin tokalla kierroksella. Se on niin hauska, kun se on intopiukeena ja menee silleen laukati-laukati-hyppeli-pomppeli-jeejee-tyylillä radalla.
Ella ei mene laukati-laukati, vaan Ella painaa sairaan nopeeta suoraan eteenpäin. Tehtiin alkupätkää tosta radasta (ykköshyppy niin, että siitä oli kakkosen kautta suora linja putkelle), vähän jotain omaa pätkää ja yksittäisiä esteitä. Aluks tehtiin 1-3 niin, että Mari piti Ellaa kiinni ykkösen takana, otin sen sitten hyppyjen yli ja ohjasin putkeen. Oikeastaan yritin ohjata pidemmällekin, mut Ella tuli nelosesta ohi. Sit tehtiin samaa toiseen suuntaan, Mari oli lelun kanssa ykkösen takana, se meni hyvin. Kokeiltiin myös 5-6-4-3-2, onnistui pari kertaa, mut välillä Ella juoksi kolmosputken ohi. Välissä Ellalle iski paskahätä ihan kesken kaiken, kannoin sen ulos, jonne tuli sitten heti pissatkin. Ei sitten ilmeisesti lämmittelylenkillä ollut ehtinyt hätiänsä tehdä. Loppuun puomin kontaktia. Kerran tarjosi yhdellä tassulla läppäystä ja kerran kääntyi niin, että takapää putosi puomilta. Molemmista menin sitten palkkaamaan, ilmeisesti ennakoin naksautusta sen verran, ettei viesti väärästä suorituksesta aina ehdi ennen sitä perille asti... Noita kahta lukuun ottamatta toistot olikin sitten ihan älyttömän hienoja! Tehtiin kontaktialueen rajalta, itse jäin suunnilleen sen kohdalle seisomaan. Ella meni ihan itsekseen suoraan alustalle ja pysähtyikin siihen hetkeksi, oli oikein nättiä työtä :) Ehkä tää nyt tästä kuitenkin edistyy, vaikka viime kerran jälkeen tuntui jokseenkin toivottomalta.
Sitten se ahdistusosio: Oon vähän turhankin hyvä kehittämään stressiä mahdollisimman turhista asioista. Koiranpennun agilitykoulutus on yksi niistä. Tällä hetkellä tiedän, mitä en halua tehdä, mutten tiedä, mitä sitten tekisin. Tänään treeneissä huomasin, miten onnetonta Ellan esteiden hakeminen on, jos itse liikun. Se ei useampaa estettä peräkkäin tehdessä mene esteelle, jollei se ole aivan suorassa linjassa edelliseen. Omasta sijoittumisestani riippuen se joko jää pyörimään väkkäränä paikalleen, tulee mun jalkoihin tai juoksee täyttä vauhtia kymmenenkin metriä esteen ohi suoraan eteenpäin. Ella hakee esteitä oikeastaan paremmin, jos itse pysyn paikallani ja vain lähetän sen niitä suorittamaan. Myös suoran päässä olevalle palkalle se irtoaa erinomaisesti, sinkoaa satasella suoraan eteenpäin. Peräkkäisille esteille ohjausta se ei kuitenkaan tunnu ymmärtävän. En koe asiaa vielä kovin suurena ongelmana, mutta jotakin asialle pitäisi vähitellen tehdä, koska ongelma siitä tulee, jollei asialle mitään tee. Luultavasti kädestä palkkaaminen lisää tuota mua kohti tulemista ja lelun heittäminen vahvistaa tuota esteiden ohi sinkoilua ja pyörimistä, monesti se nimittäin näyttää lelua etsivän (tai voihan se etsiä seuraavaa estettäkin...). Jotenkin pentu pitäisi saada erottamaan, milloin jatketaan rataa ja milloin tulee palkka.
Oikeastaan olen varsin tyytyväinen siihen, missä vaiheessa Ellan agikoulutus nyt on. Se juoksee (lujaa), se on todella motivoitunut, se haluaa mennä esteitä ja tekee kaiken täysiä. Tykkään Ellan asenteesta ihan hirveästi, se tekee hommia niin kovin antaumuksella. Oikeastaan sen ei mielestäni tarvitsekaan vielä osata muuta kuin juosta ja nauttia siitä juoksemisesta, sille pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan muitakin taitoja. Tässäpä tuleekin sitten ongelma, että mitä taitoja, miten ja missä järjestyksessä sille seuraavaksi pitäisi opettaa. Haluan pitää yllä tuon sen nykyisen vauhdin, siitä en suostu tinkimään kuin välttämättömän. Vähitellen Ellan pitäisi kuitenkin myös oppia lukemaan ohjausta ja irtoamaan esteille. Se on joissain tilanteissa äärettömän herkkä mun liikkeille, mikä ei ole pelkästään hyvä juttu, vaikka se toisaalta ohjautuvuutta parantaa. Ella on nopea liikkeissään ja reagoi herkästi, mikä myös on vähän kaksipiippuinen juttu. Hyvähän sellainen herkkä, nopea ja reagoiva koira on, jos sitä osaa ohjata, mutta mä en ehkä osaa...
Mulla oli vielä jossain vaiheessa joku pointti tässä selityksessä, mutta se hukkui, enkä enää itsekään tiiä, mitä yritin sanoa, menee aika ristiriitaiseksi ja hölmöksi tuo selitys. On turhauttavaa, kun käsissä olisi lupaavan oloinen koira, muttei tiiä, miten siitä saisi kaiken irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti