Tehtiin kahdessa erässä, en nyt jaksa muistaa, mitä tehtiin milloinkin. Ensin tehtiin kolmen hypyn suoraa, pyrin ottamaan siinä sivuttaissuunnassa Ellaan etäisyyttä. Aluksi Maria oli suoran päässä heittämässä lelua, sitten lelu oli maassa ja lopuksi heitin sen itse. Sitten putki-hyppy-hyppy. Nää kaikki meni ongelmitta. Kokeiltiin hyppy-hyppy-putki, mutta Ella lähti mun liikkeen mukana tokan hypyn ohi, teki saman myös hyppy-putki pätkässä, jos yritin vauhdista lähteä, mutta onnistui, kun Maria piti kiinni ja itse pääsin liikkumaan samassa linjassa. Tehtiin myös hyppy-pussi ja hyppy-muuri. Ja sit alempi putki (ylemmästä päästä sisään)-hyppy-pussi, joka päättyi Ellan "yritä nyt perkele päättää, minne mennään"-räksytykseen, kun heitin lelun putken viereen ja juoksin itsekin sinne päin, jolloin Ella ilmeisesti aatteli, että rata jatkuu vielä, mutta typerä ohjaaja tulee sotkemaan sen tekemisen... Pentu on melko huvittava, kun se kommentoi tekemiäni virheitä :D Lopussa tehtiin hyppy-muuri-putki, se meni hyvin.
Vikassa erässä puomin kontaktia. Eka mulla oli tarkoitus tehdä alkuun pari kertaa jotain putkea ylimääräisen energian purkamiseksi, mutta ekan kerran jälkeen Ellaa ei leikkiminen kiinnostanut pätkääkään, vaan se juoksi puomin luokse pyörimään sen näköisenä, että tätähän meidän piti tehdä. Pentu tietää, että kun kysytään "mennäänkö tekemään vähän puomia?" ja kaivetaan makkarat, kosketusalusta ja naksutin esiin, on luvassa namitarjoilua kontaktilla, eikä pennun mielestä silloin kuulu missään putkissa hillua. Tehtiin vähän korkeammalta kuin viimeksi, nyt Ellan etutassut oli kontaktin rajalla, itse jäin tass suunnilleen niille kohdin seisomaan. Parilla toistolla Ella valui kokonaan alas (en palkannut) ja kerran tarjosi aluksi yhtä tassua, muuten oikein kivoja toistoja. Ehkä turhankin nopeasti Ellan alustalta vapautin (melkeinpä heti palkattuani), olisi voinut siihen vähän kestoa yrittää saada. Nyt alkaa aika hyvällä prosentilla tulla onnistuneita toistoja, voisi varmaan jossain vaiheessa kokeilla, josko tuohon saisi vähitellen omaa liikettä lisättyä. Lisäksi pitäisi varmaan ottaa itselle jotkut hanskat käteen, sillä pakkanen (-13 astetta), kuolasta märät kädet ja pentu, joka yrittää syödä sormet namien mukana oli niin suurta tuskaa tuottava yhdistelmä, että puolet keskittymisestä meni siihen, että yritti antaa namin pennulle niin, ettei sormet kärsi. Toinen vaihtoehto on tietenkin opettaa koira ottamaan namin nätisti kädestä, mutta jotenkin epäilen opetuksen onnistumista...
Hirmuisen hyvin pelitti pentunen taas, se on kovin innoissaan touhusta. Saman havainnoin teki muutkin, Ellalla on kuulemma nyt sitä välillä hukassa ollutta iloa tekemisessään. Leikkimisen kanssa ei ollut ongelmia, palkkailin aika paljon lelua heittämällä ja annoin voitella vetoleikkejä. Ella kävi aina jonkun kiekon lelunsa kanssa juoksemassa ja palasi takaisin tai jäi vähän matkan päähän mua oottamaan. Valmiiksi maassa oleva lelu toimi myös erinomaisesti palkkana. Jo eilisten treenien jälkeen ajattelin asiaa, mikä tänään vain vahvistui: Ne kepit taitaa ihan oikeasti saada sen jumituksen aikaan, Ellan fiilis on ollut nyt hirmuisen paljon parempi, kun ei keppejä olla tehty. Voihan se olla sattumaakin, mutta kyllä sitten on jo kovasti sattumaa tapahtunut, jollei kepeillä mitään yhteyttä jumitukseen ole. Toisaalta on tosi hyvä, että jumitus todennäköisesti on poistettavissa yhden esteen korjaamisella, mutta toisaalta keppien kanssa tilanne taitaa olla paskempi kuin arvasinkaan. Miksi hitossa ongelmia ei tajua ajoissa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti