Voihan vitutus

Joko Aku on ihan järjettömän viisas elukka tai sitten Ella on ihan helkkarin tyhmä. Tai sitten mä en vaan osaa. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, en ehkä panosta kouluttamiseen ihan niin kuin pitäisi. Jaksan pitäytyä jossain treenisuunnitelmassa ehkä kaksi päivää, sitten alkaa lipsua. Lisäksi oon laiska treenaamaan ongelmallisia asioita, kun on kivempi tehdä niitä, joita osaa. Akulla epäsäännöllinen, suunnittelematon ja epäjohdonmukainen koulutus toimii, Ellalla ei. Lisäksi Ellan kanssa pitäisi olla koulutustilanteessakin ihan satasella mukana, Akulle voi opettaa temppuja vaikka telkkaria katsellessa (juu, ihan oikeasti, ja hyvin on oppinut montakin turhaa temppua), Ellan kanssa pitää keskittyä vain ja ainoastaan siihen koiraan ihan satasella. Ella on ainakin itselleni paljon Akua vaikeampi koulutettava. Toisaalta se on ihan äärettömän helppo motivoida ja se keskittyy mun kanssa tekemiseen täysillä. Lisäksi se haluaa tehdä niin kuin käsken, eikä mieti, että viitsisikö totella vaiko eikö.

Niin, sitä vitutusta on tällä kertaa aiheuttaneet Ellan istu-maahan-sivulle harjoitukset. Välillä tuntuu, että se alkaa istumisen ja maahanmenon käskyt erottamaan toisistaan, mutta eiköhän se sitten heti seuraavalla kerralla lysähdä salamana maahan istu-käskystä. En oikeasti tiedä, osaako se käskyt ja noi väärät liikkeet voi laittaa sähellyksen piikkiin vai arpooko se, mitä milloinkin pitää tehdä. Tuntuu, että ahneus vie osan keskittymiskyvystä, välillä Ella vain tekee osaamiaan temppuja peräjälkeen tai tuijottaa namia kuola valuen (en aiemmin edes tiennyt, että koikkeri voi sillä tavalla kuolata...) ymmärtämättä ympäröivästä maailmasta mitään. Tänään vaihdoin jo frolicitkin kurkunpalasiin, jotta saisin Ellan keskittymään vähän muuhunkin kuin siihen namiin. Ahne koira on hieno juttu, mutta rajansa silläkin. Välillä tuntuu, että ahneus jopa hidastaa oppimista, kun Ella ei keskity opeteltavaan asiaan vaan siihen palkkaan, vaikka se ei olisi edes näkyvillä. Toisaalta tuollainen ahneus on ihan älyttömän hyvä motivaattori, ei mun tarvitse miettiä, millä saan tuon koiranpenikan kiinnostumaan treenamisesta.

Suurimpana ongelmana on ehkä se, että en osaa muuttaa koulutusmetodeitani koiran mukaan. Akun kanssa suurimpana rajoittavana tekijänä on motivaation puute ja itsenäisyys, sillä jos Akua ei kiinnosta, niin sitä ei kiinnosta, eikä mulla ole käytettävissä mitään keinoa, millä saisin sen tekemään jotain, mitä se ei halua tehdä. Aku pitää saada haluamaan tehdä sitä, mitä haluan sen tekevän. Kun se tekee asiat täysin vapaaehtoisesti ja omasta halustaan, se tekee ne hyvin. Ella taas tekee paljon ihan vaan sen takia, että mä haluan niin, ja vielä enemmän se tekee, jos saa palkaksi lelun. Namipalkasta se tekee melkein mitä vain, jos sille vaan pystyy kertomaan, mitä haluaa sen tekevän. On ehkä turha todeta, että noita kahta koiraa ei samalla tavalla voi kouluttaa, eikä ongelmia ratkaista samalla kaavalla.

Mulla on itselläni ehkä vähän liiankin suuret odotukset Ellan suhteen. Tykkään siitä kuin hullu puurosta, mun mielestä Ella on ihan paras puutteistaan huolimatta. Näen Ellassa ihan hirvittävästi potentiaalia vaikka mihin, mutta samaan aikaan pelkään, että pilaan koko elukan. Pyrin koulutuksessa täydellisyyteen ja stressaan, kun en siihen pääse. Vaikka Ellan kouluttaminen ei ole helppoa, luulen, etten kovin paljon parempaa harrastuskoiraa voisi saada. Ella ei ehkä ole muiden mielestä ominaisuuksiltaan mitenkään erityisen hieno, mutta mun käteen se sopii, vaikka kaikki ei aina kovin helppoa olekaan.