Tällaiset treeniolosuhteet pitäisi olla aina - ei hiekkaa tai kuraam vaan läpimät sisätilat. Käytiin Nokialla treenaamassa molempien koirien kanssa.
Aku treeneistä ei hirveästi ole kerrottavaa, pääosin tehtiin helppoa suoraa, muutama kieputus väliin. Vauhtia ei ollut nimeksikään (no joo, kyllä se sentään laukkasi), mutta koirapojalla oli selvästi ihan hurjan kivaa. Hyppääminen näytti medeilläkin välillä vaikealta, taitaa olla lihakset jumissa, kun on joka päivä pitänyt pikkusiskon kanssa rallata lumihangessa. Taisi mattopohjakin Akua vähän hämätä, eipä se sellaisella ole ennen agilitannut. Lisäksi mulla oli palkkana tylsiä nakkeja, eikä mitään ekstraherkkua, jolla voisi koirapojasta isompaa vaihdetta löytää. Kaikesta huolimatta Aku liiteli naama virneellä, eikä edes harkinnut haistelevansa, joten sinänsä oon ihan tyytyväinen, vaikka moottori ei oikein käynnistynyt.
Ella tuntui myöskin alkuun vähän varovan mattopohjaa, eikä ihan täysiä päästellyt muualla kuin putkissa, mutta aika pian löysi normaalin vauhtinsa. Ei sekään ihan huippuvauhtiinsa missään vaiheessa kiihtynyt, mutta aika nopee se silti oli. Suurin osa (lopusta ja alusta puuttuu muutama toisto) Ellan suorituksista näkyy tuolla. Aika paljon toistoja tehtiin, mutta hyvin Ella valtaosin jaksoi. Jossain vaiheessa treenien loppupuolella tuli taas se kummallinen haluan-haistella-enkä-ymmärrä-mistään-muusta-mitään -kohtaus, mutta ei niin voimmakkaana kuin aiemmin, lähti ihan hyvin mukaan, kun kaivoin namit esiin. Siinä oli taas pohjalla joku ei-niin-onnistunut suoritus ja yritys jättää Ella esteen taakse odottamaan, joten taisipa siitä paineistuminen johtua. Namilla tosiaan kuitenkin toimi ja tauon jälkeen pelitti taas normaalisti. Lopussa kuitenkin namit oli selvästi lelua parempi palkka, hyppysuoralla vauhti tuntui hidastuvan, mutta palasi taas täysin, kun jätin lelun sijasta pari namia suoran päähän. Pitäisi varmaa kokeilla vaihdella palkkaa treenin kuluessa, nyt ei lopussa namin jälkeen lelu enää kiinnostanut, mutta tilanne voi olla toinen, jos jo alkutreeneistä namilla jossain välissä palkkaa.
Ellan treenit pitäisi nyt vaan pitää sellaisina, että se ei voi epäonnistua, vaan homma on koko ajan kivaa ja opetellaan irtoamaan. Tarkoittaa, että jätetään noi yksinkertaisimmatkin ohjaukset pois kunnes se osaa itse esteitä hakea. Vielä se ei sitä osaa, mikä näkyy myös videolla turhana kieppinä yhden hypyn edessä ja vikalla pätkällä hidastumisena, kun pitää mua jäädä oottamaan. En mä halua, että sille pitää joka este kädestä pitäen näyttää, vaan haluan, että se menee esteille sitä mukaan kun niitä eteen tulee ja jos en ehdi ohjaamaan, menee sitten vaikka väärille esteille mieluummin kuin jää pyörimään ja odottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti