Se osaa sittenkin!

Ellan matka kohti tokokokeita etenee! Okei joo, on niihin vielä kovasti matkaa, mutta nyt tuli taas jotain pientä toivonkipinää touhuun. Maahanmenot ja istumiset onnistuu nyt pelkällä suullisella käskyllä sen verran hyvällä prosentilla, että voi ehkä todeta Ellan osaavan ne nyt. Yleistämisessä on vielä puutteita, ei onnistu lähellekään joka paikassa, mutta ehkäpä se tästä... Tänään treenattiin istumista ja maahanmenoa niin, että itse seisoin kädet sivuilla, tähän mennessä oon pääosin istunut Ellan kanssa lattialla temppuja opetellessa. Hyvin sujui alkuihmetyksen jälkeen. Sivulletuloa ollaan myös treenattu, se on ihan huomaamatta edennyt niin, että Ella alkaa joistakin kulmista tulla oikeaan paikkaan ilman houkuttelua. Myös muutaman askeleen seuraamispätkiä ollaan otettu. Mulla on seuraamisen opetustapa jonkinlainen sekoitus imuuttamista, sheippausta ja perusasennon pitämistä liikkeessä, saapi nähdä mitä seuraamisesta tämmösellä sekakäytöllä sitten tulee...

Paikkamakuuta ollaan treenailtu myös ja Ellalla se tuntuu jo nyt varmemmalta kuin Akulla (varmaan saan nyt ipanankin kanssa paikkamakuuongelman, kun tämmöstä uskallan tässä vaiheessa kirjoittaa...). Eipä me nyt olla treenattu kuin sisällä, mutta silti. Pisimmillään on tainnut olla minuutin pätkiä, joista puoli minuuttia olen ollut toisessa huoneessa piilossa Akun ja Ellan makoillessa vierekkäin. Ella makaa hievahtamatta, valppaana, mutta rauhallisena paikallaan ja tuijottaa mua, jos vain oon näkyvissä. Akukin on ollu periaatteessa ihan rauhassa ja hiljaa, mutta jotenkin siitä huokuu sellainen pieni levottomuus ja epävarmuus. Joku juttu siinä Akun paikkamakuussa tökkii, mutta en ymmärrä, mikä se juttu on. Oon aiemmin ihmetelly muitten koiria, jotka kokeessakin makaa rauhassa paikallaan, en oo oikeasti käsittänyt, mitä niille on tehty, kun ne vaan on. Tuota Ellaa katseltuani en ihmettele niitä enää yhtään niin paljon, mutta Akun käytös tuntuu entistä käsittämättömämmältä. Voi kun koirapoika voisi itse kertoa, mikä sillä on siinä ongelmana...

Joitakin sekalaisia huomioita tein taas Ellan treeneistä: Ella ei ole koulutustilanteessa yhtä aktiivinen kuin Aku, ei tarjoa samalla tavalla eri asioita koko ajan, vaan odottaa multa ohjeita. Ihmeellistä tässä on se, että Akua koulutin kolme-neljä ekaa vuotta perinteisin menetelmin ennen naksuttelun aloittamista, mutta Ellan kanssa oon naksutellut ihan alusta asti, joten voisi kuvitella sen oppineen tarjoamaan asioita. Esimerkiksi ämpärin kiertäminen on opetettu ihan täysin sheippaamalla ja siitä tuli melko nopeasti valmis temppu, joten voisi kuvitella sheippaamisen kuitenkin olevan Ellalle hyvin sopiva opetustapa. Jotenkin noita tokojuttuja on vaan helpompi opettaa houkuttelemalla ja nyt on enemmän tullut sitä käytettyä... Ellalla tulee tokoakin treenatessa ihme jumituksia. En ole varma niiden aiheuttajasta, mutta olen alkanut epäillä, että se paineistuu, kun mulla hermo kiristyy. Muutaman kerran on nyt toistunut sellainen kuvio, että aluksi Ella ei keskity, vaan tekee mitä sattuu, sit mua alkaa ärsyttää, kun ei onnistu ja näytän sen Ellallekin, minkä jälkeen se ei sitten tee enää mitään. Sitten olen tehnyt välissä Akun kanssa vähän jotain, minkä jälkeen pentunenkin toimii vallan mainiosti ja sähläämisen sijaan keskittyy opeteltavaan asiaan.

Akun kanssa ei olla treenattu oikein mitään järkevää. Mulla ei ole treenimotivaatiota, kun ei ole mitään tavoitteitakaan, minkä seurauksena Aku jää treenauksen osalta vähemmälle huomiolle, vaikka se kovasti haluais puuhata ja itsekin tykkään sitä opettaa. Akun kanssa treenaaminen on kuitenkin vähän sellaista pakkopullaa, treenaan vain siksi, ettei sille tule paha mieli. Aku on hirmu liikuttava, kun se tekee muutaman metrin päässä liikkeitä mun käskyjen mukaan, kun Ellaa koulutan, joten pakko senkin kanssa on sitten välillä jotain tehdä. Sivulletuloja ollaan otettu, koska Aku tykkää ja lisäksi kaukoja vähän hinkattu. Akulla alkaisi olla kaukoissa kaikkiin vaihtoihin oikea tekniikka (takajalat pysyy paikallaan) ja jotkin vaihdot se tekee puhtaasti muutamankin metrin päästä (i-m-i kauempaakin), mutta mulla ei mielenkiinto riitä niitä sitten hioa sen pidemmälle. Onhan se tavallaan kiva, että koira osaa voittajaluokan liikkeitä, mutta enpä mä tiedä, mitä iloa niistä sitten kuitenkaan on. Tää on kyllä ihan perseestä, kun taas tätä kirjoittaessa alkoi ketuttaa se p*rkeleen paikkamakuu. On aika turhauttavaa, kun käsissä olisi hyvä tokokoira, mutta yhden liikkeen takia koko tokoura on haave vain. Ja kun kaiken lisäksi kyseessä on Aku, jonka kanssa on tehty hitosti töitä riittävän motivaation saavuttamiseksi, olisi kiva, jos sen kanssa onnistuisikin jossain, kun se nyt on löytänyt tottelemisen ilon. (Oikeasti vihaan sitä, kun ihmiset hokee ja korostaa, miten kovasti koiran kanssa on joutunut tekemään töitä, mutta sorruin nyt sitten itse samaan, vaikka mielestäni on ihan itsestään selvää, että töitä on koiran koulutuksen eteen tehtävä, jos haluaa sen jotain oppivan...). Eipä se paikkamakuu tästä ruikuttamisesta parane, treenata sitä pitäisi, kun vain tietäisi miten. En yleensä tykkää liian tarkoista koulutusohjeista (enkä ainakaan noudata niitä, vaan sovellan omiani), ja vielä vähemmän tykkään myöntää, etten jotain osaa, mutta nyt olisin harvinaisen onnellinen, jos joku tekisi koulutussuunnitelman, jolla Akun paikkamakuun saa kuntoon. Ei kai yhden koikkerin paikkamakuun opettaminen ylivoimainen tehtävä voi olla?