Sisätokoja

Jäänyt nyt vähän noita tokotreenailuja kirjoittelematta... Torstaina Aku sai vähän tokoilla lohdutukseksi, kun ei agiliitämään päässyt. Fiksuna ihmisenä päätin sitten ottaa tunnaria, kun vihdoin olin saanut tunnarikapulat Kangasalta Joensuuhun. Akulla siis on joskus tunnari ollut aika hyvässä vaiheessa, mutta pilasin sen välissä ja sitten on lähdetty epäsäännöllisesti uudestaan treenaamaan ja saatu ihan kivaan vaiheeseen. Jos oisin vähän pidemmälle ajatellut, olisin jättänyt tommoset älykkyyttä vaativat harjoitukset toiseen kertaan tai ainakin lopettanut treenaamisen koiran todetessani koiran olevan sählärituulella. Mutta enpä ajatellut... Tähän väliin on pakko todeta, että ehkä on kuitenkin hyvä, ettei tuon oikeasti tarvitse noita voittajan liikkeitä osata. Toisaalta jos sen pitäis osata, kouluttaisin ehkä vähän eri tavalla ja asenteella...

Tehtiin neljällä kapulalla. Ekoilla parilla toistolla Aku teki metrin päästä semmosen kamalan loikan kapuloille, mutta toi kuitenkin oman. Sitten se meni kapuloille ihan rauhassa, haisteli ihan kunnolla, otti siinä sählätessään väärän hampaisiinsa, mutta vaihtoi kuitenkin omaan ja toi sen. Seuraavalla toistolla otti väärän, kielsin, minkä seurauksena Aku sitten kävi viemässä kapulan lelukoppaan. Siinä vaiheessa siirryttiin vähän vähemmän vaativiin tehtäviin ja treenattiin metallinoutoa, joka muuten ok, mutta Aku sitä kapulaa välillä kalisuttaa hampaissaan. Tunnaria kokeiltiin uudestaan viikonloppuna, meni taas ihan sähellykseksi ja Aku toi mitä sattuu, joten palattiin siinä takas alkeisiin.

Akulla on nyt parina päivänä ollut ihan kamalasti intoa treenata, se haluis jatkuvasti tehdä jotain ja kun Ellan kanssa teen jotain lelupalkalla, se tekee ne samat jutut siinä vieressä, vaikka sitä ei se lelu kiinnosta pätkän vertaa. Oon sit Akun kanssa välillä treenannut jotain pientä. Tänään alkoi jo ärsyttää, kun se on niin innoissaan ja ihan pyytämällä pyytää treenaamista, joten päätin ihan piruuttani kokeilla, miten se toimii ilman mitään palkkaa (tai no joo, kyllä se välillä kehuja sai). Varsin hyvinhän se pelitti, intopiukeena teki seuraamista, sivulletuloja, kaukoja ja temppuja. Treenailtiin sitten vielä ihan palkan kanssa metallikapulan pitoaa kalisuttamatta ja tohveleiden hakemista. Se on niin ihana, että alkaa melkein itkettää, kun mua ei vaan kiinnostais sen kanssa treenata, kun tuntuu vaan ihan äärettömän turhalta opettaa sille asioita, millä se ei ikinä mitään tee. Tulee paha mieli, kun sillä vihdoin olisi intoa tehdä, mutta mulla ei ole enää minkäänlaisia tavoitteita sen kanssa, eikä siis minkäänlaista motivaatiota treenata. On aikas hienoa, kun se nyt on sellainen kuin olen sen aina halunnut olevan, mutta en voi olla siihen tyytyväinen...

Ellan kanssa ollaan jatkettu sivulletulon, istumisen ja maahanmenon harjoittelua, sujuu nyt kivasti. Maahanmenon se tekee välillä istumisen kautta, en ole siihen juuri puuttunut, kun tuntuu johtuvan epävarmuudesta ja varmuuden kasvaessa tulee koko ajan enemmän suoria maahanmenoja. Noutoja lyhyellä matkalla tehtiin sekä puulla että metallilla, Ella tuntuu olevan ihan luonnonlahjakkuus touhussa. Se pitää kapulaa nätisti pureksimatta ja noutaa innokkaasti, osaa ihan istuakin kapula suussa (mitään sivulletuloja ei vielä olla otettu siihen). Parilla kertaa pidemmällä matkalla ote puukapulasta ei ollut ihan täydellinen, oli vähän huonosti (vinosti) suussa, mutta eipä se varmaan haittaa, kun ottaa kuitenkin keskiosasta kiinni, eikä pureksi kapulaa.