Ellan liitelyitä

Ei ole helppoa koikkerineidin agilitykoulutus, ei ollenkaan.

Ella siis jatkoi jumitustaan. Ensimmäinen pieni jumi iski ennen ensimmäistäkään estettä, kun leikin Ellan kanssa, mutta se jumi ei edennyt kovin pitkälle, vaan korjaantui uuden lelun käyttöönotolla. Tehtiin alkuun kujakeppejä, 6 toistoa, jatkettiin suunnilleen siitä, mihin viime kerralla lopetettiin. Ella teki itse kepit hyvin, mutta meinasi melkein joka kerta toistojen välissä jäädä jumimaan. Valtaosin pystyin sen estämään, mutta kyllä se jossain vaiheessa ehti jäädä seisoskelemaankin. Keppien jälkeen tehtiin mutkaputkea, leikittiin välissä ja siitä sitten taas suora lähetys putkeen. Siinäkin jossain vaiheessa oli jotain pientä häröilyä, mutta toisaalta jossain välissä tuntui tosi mukavalta, Ella oli hyvällä asenteella touhussa mukana ja tuli sellainen olo, että täähän on hirmu kivaa. Jotenkin semmonen tietty ilo touhusta on nyt viime aikoina välillä puuttunut.

Seuraavassa erässä tehtiin taas keppejä, neljä toistoa. Olin kaventanut kujaa, nyt se oli keskeltä muutaman välin verran sellainen, että Ella osui keppeihin, eikä siis voinut juosta ihan suoraan. Ekalla kerralla vaikutti, että se olisi vähän hämmentynyt, kun kepit siihen osui ja lelun luona käytyään meni vieressä olevaa roskista haistelemaan, mutta saattoi se muustakin johtua. Joka kerta juoksi hyvin läpi, vähän siinä puolivälissä vauhti hidastui, mutta se kai on ihan ymmärrettävää, kun rytmi muuttuu, kun ei voi suoraan juosta. Video kepeistä täällä.

Nyt tuntuu, että kepeillä homma etenee kivasti. Jossain vaiheessa mulla oli tarkoituksena opettaa lähestymiskulmia, siedättää Ellaa mun liikkumiseen muuallakin kuin takana ja siirtää palkka käteen kun Ella voi vielä juosta kujan suoraan läpi, mutta ne on vähän jääny. Nyt kuitenkin kujan kavennus näyttää etenevän niin hyvin, että haluaisin sitä jatkaa, varsinkin kun Ellalla tota jumitusta on, voi olla sille helpompi, kun muuttujana on kujan leveys, eikä mikään uusi juttu. Luultavasti joudutaan vielä leveämpään kujaan sitten myöhemmin palaamaan, kun uusia juttuja otetaan mukaan, mutta eipä se varmaan mitään haittaa. Vähän jännittää, miten hankalaa uusia juttuja on sitten myöhemmin lisätä, mutta toisaalta nytkään ei ehkä niiden lisäämisen ole kovin hyvä hetki.

Loppuun tehtiin puomin kontaktia. Ella tuntuu tajuavan homman idean, mutta vähän sähläykseksi homma välillä meni, kun pentu ehti tehdä kymmentä asiaa ennen kuin ehdin tunkee sille namia suuhun. Yhdelläkin kerralla se tuli kontaktin alas alustalle, koski siihen, juoksi muutaman metrin päähän, palasi läppäämään alustaa ja peruutti nostaen takajalat kontaktille. Kaikki noi yhteen putkeen kamalalla vauhdilla. Onhan se kiva, että koira tarjoaa juttuja, mutta vauhti tuo kyllä haastetta ohjaajalle. Ongelmia tuotti, kun Ella kääntyi varsinkin sen vasemmalla puolella ollessani katsomaan mua heti, kun oli saanut läimäistyä tassut alustaan. Sillä on katse alustassa sitä kohti mennessään, mutta siihen osuessaan katse kääntyy välittömästi muhun ja samalla takajalat tulee alas kontaktilta. Tuo tapahtuu niin nopeasti, etten yksinkertaisesti pysty ajoittamaan naksautusta oikeaan kohtaan, eikä palkan antaminen ulkokautta tuntunut auttavan. Yritettiin sitä sitten korjata niin, että Maria nosti Ellan alastulolle ja mä olin valmiina siellä päässä, jolloin Ellan ei tarvinnut kääntyä mut nähdäkseen. Sillä tavalla homma toimi ja saatiin kivoja suorituksia, mutta jotenkin tuo kuitenkin tuntuu vähän ongelman kiertämiseltä. Haluan, että Ella keskittyy siihen alustalle pysähtymiseen, eikä tuijottele mua, ja jos menen siihen eteen seisomaan, sillä on koko ajan mahdollisuus tuijottaa mua ja samalla vähän estän sitä sinkoilemasta minne sattuu. Onhan se sinänsä hyvä, ettei Ella pääse väärää suoritusta tekemään, mutta tolla tavalla on sitten vaikeampi nähdä, tajuaako se jutun idean oikein vai pysähtyykö se vain siksi, koska mä oon siinä. Haluaisin sille kuitenkin ihan alusta asti opettaa mahdollisen itsenäisen ja musta riippumattoman kontaktin suorituksen, mutta en tiedä, miten tuota pitäisi sitten lähteä korjaamaan.

Jumituksen aiheuttajasta tuli taas uusia juttuja mieleen, mutta edelleen tilanne tuntuu kummalliselta. Ella leikkii välillä ihan hirmuisen hyvin, repii voimalla ja ärisee, mutta sitten hetken päästä leikki loppuu kuin seinään ja tulee jumitus. Parhaiten homma toimii, kun lähetän Ellan esteelle, leikin, lähetän uudestaan esteelle, leikin taas jne. ettei tule mitään taukoa toimintaan. Kun tehdään selviä, toisistaan erillään olevia toistoja, tulee jumitusta helpommin. Kriittisimpiä hetkiä on ne, kun annan Ellan voittaa lelun, yritän vaihtaa toiseen leluun kesken leikin tai yritän ottaa Ellan syliin. Kaikissa tapauksissa leikki keskeytyy hetkeksi ja siitä alkaa helposti jumitus, jollen saa pikaisesti jatkettua leikkiä. Jumitusta esiintyy myös, kun pitäisi lähteä kentältä pois, silloin Ella ei anna kiinni, vaan juoksee esteille tai hihnassa ollessaan jää vaan seisomaan, eikä suostu suosiollaan liikkumaan minnekään, vaikka hihnasta vähän vetäisin. Vaikuttaa siltä, että Ella haluaisi vain jatkaa esteiden suorittamista, eikä halua tauolle. Mietinkin, saattaako se yhdistää leikin loppumisen tauolle joutumiseen ja jumii leikin keskeytyessä, koska haluaisi vielä jatkaa ja pelkää että kaikki kiva loppuu siihen. Jonkun kerran jumi onkin lauennut sillä, että olen ohjannut Ellan esimerkiksi putkeen. Voiko jo tuon ikäiselle pennulle ne esteet olla niin hyvä palkka, että se haluaa vain tehdä niitä? Välillä kyllä tuntuu, että toiveajattelen Ellan tykkäävän agilitysta ihan järjettömästi ja tulkitsen sitten sen tekemisiä siltä kannalta, enkä suostu näkemään jotakin vähemmän mieluisaa totuutta....