Sisätreenejä

Kun nyt noi oikeet treenit on vähän tauolla pakkasten vuoksi, niin kirjoittelenpa vähän kotitouhuiluista. Aku on harjoitellut paria temppua, niistä ei sen enempää kerrottavaa ole kuin että Aku on sitten ihana, kun se tajuaa, mitä sille yrittää opettaa :)

Ella sitten... Ella ei tajua. Se kyllä oppii asioita hirmu nopeasti, mutta minkäänlaiseen ärsykekontrolliin en liikkeitä saa. Käsimerkki toimii useimmiten, mutta suullisella käskyllä ei ole neidille minkäänlaista merkitystä. Se ei osaa edes istua käskystä. Juu, ihan oikein luettu. Ei se osaa istua, ei mennä maahan, ei tulla sivulle. Nyt sitten päätin ihan järjestelmällisesti treenaamalla opettaa sille muutaman peruskäskyn (istu, maahan, seiso, sivulle) ihan valmiiksi, vaikka se hiton tylsää onkin, ja jättää uudet temput vähemmälle. Istumista ja maahanmenoa treenattiinkin jo, ja vaikka tiesinkin, että Ella ei oikein osaa, niin silti vähän yllätti, että se ei ihan oikeasti osaa. Istuin lattialla, kädet selän takana, jotten vahingossa antaisi käsimerkkejä, ja käskin Ellaa istumaan. Koiralapsi seisoi siinä edessä ja tuijotti mua silmiin. Toistettu käsky sai aikaan muutaman peruutusaskeleen ja kolmas käsky hermostunutta paikallaan tepsuttelua. Käsimerkistä istui heti. Maahanmenon kanssa toistui sama kuvio. Treenattiin sitten niin, että pidin kädet aluksi selän takana, annoin käskyn, heti perään käsimerkki ja sitten onnistuneesta suorituksesta naksu ja nami. Sekä maahanmenoa että istumista tehtiin illan aikana muutama kymmenen toistoa, mutta mitään edistymistä en havainnut. Paitsi että maasta Ella nousee istumaan pelkällä käskyllä, mutta sitäpä me ei varsinaisesti ees treenattu. On tää ehkä vähän masentavaa, kun ei osaa pentua edes istumaan opettaa. Aika tehokkaasti myös haihtuu kuvitelmat omista koirankoulutustaidoista, tuntuu ettei olisi ikinä mitään millekään koiraeläimelle opettanut. Ärh. Ei kai se auta kuin treenata.