Ärsyttää niin, etten tiedä, mitä edes kirjoittaisi. Iltapäivällä pesiskentällä, lämmintä 17 astetta, aurinko paistoi, aamuruuasta neljä tuntia, ohjaajalla asennevamma. Mua alkoi ärsyttää ensimmäisen minuutin jälkeen, eikä koiran kehuminen ja innostaminen huvittanut pätkääkään. Siitä voi sitten miettiä, kuinka paljon Akua huvitti. Kellonaika ja lämpötila ei todellakaan olleet parhaat Akun kanssa treenaamiseen, puhumattakaan siitä että aamuruuasta ei kovin montaa tuntia ollut kulunut. Kyllähän koiran pitäisi erilaisissa tilanteissa toimia, mutta ohjaajaltakin voisi sitten ehkä jotain vaatia. Tai sitten ei tartte treenata, jollei osaa olla asennevammailematta. Ehkä musta vielä joskus tulee niin fiksu, että osaan ajatella tämmöset asiat etukäteen.
Seuraaminen oli löysää. Tai periaattessa se oli ihan ok, sekä paikka että kontakti valtaosin hyvät, mutta ei vaan tuntunut hyvältä. Tuskin kovin moni ulkopuolinen vikaa siinä näkisi (saattaisivat pitää vain hyvänä, kun Aku ei ole niin kiinni jalassa), mutta mua asia häiritsee suuresti.
Ruutuunmenot ravilla, neljä kertaa taisin tehdä, mutta kun en mitään ravailuja halua, annettiin sen olla. Noudoissa kapulalle laukalla, palautus ravilla. Kun kolmatta kertaa heitin kapulaa, tajusin että eihän tässä ole mitään järkeä. Otin pari ihan lyhyttä ja jätin senkin homman siihen.
Siirryttiin paikkamakoiluun, se olikin ainoa, mikä meni paremmin, Akun ilme oli suunnilleen "mikäs tässä maatessa, enpä mä muuta jaksaisikaan". Loppuun vielä sivulletuloja ja seuraamista ihan lyhyinä pätkinä. Oli huomattavasti parempaa kuin alussa, mut ei vieläkään ihan parasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti