Lisää paikkamakuuta

.. eli viikko nunmero kaksi. Jospa nää jakaisi vaikka viikoittain osiin, niin ei älyttömiksi viestit paisu. Alkuun verrattuna jonkinlaista edistystä on tapahtunut, tällä hetkellä näyttää ihan kohtuullisen hyvältä.

22.6 Aamuruuat syötiin taas ulkona paikkamakuussa, tälllä kertaa lähikentän vieressä olevan tienpätkän päässä. Aikaa maksimissaan 25 s, matka enimmillään reilu 20 metriä, ei kuitenkaan nolempia kerralla ja valtaosin huomattavasti helpompaa. Kerran käskin Akun ylös, kun nenä meni kovasti tuulten perässä, vaikka silmäkulmastaan mua katsoikin. Sama tapahtui lievempänä toisenkin kerran, jolloin tyydyin kieltämään, jottei se nyt vain keksi, että tuulia haistelemalla pääsee ylös (joo, mitään logiikkaa mulla ei tässä ole). Lisäksi pari yksittäistä tosi pikaista vilkaisua muualle, mutta ne oli taas niin lyhyitä, etten ehtinyt puuttumaan. Jossain vaiheessa vajaa sata metriä Akun takana kävi kuorma-auto ja lapsilauma käveli vähän matkan päässä, niiden aikana palkkailin melko tiheästi. Kokonaisuudessaan tosi kiva ja rauhallinen makuu, oon tyytyväinen.
Hetken kun jaksoi suhtautua asiaan positiivisesti, niin eikös sitten heti mene perseelleen. Iltapäivällä lenkillä tehtiin neljässä eri paikassa. Eka meni muuten ok, mutta kun hyttyset selvästi kiusasivat, niin en raaskinut kauaa makuuttaa. Muut kerrat huomattavasti huonommat. Maahanmeno perkeleen hidasta, tarvitsi useamman käskyn (pitää sitä treenata erikseen). Makoili oikein rennosti, liiankin rennosti. Katse harhaili ja näytti siltä, ettei ikinä ollut kuullutkaan paikkamakuusta siinä muodossa kuin haluan sen suoritettavan. Tuntuu koirapojalla loppuvan kaikki aivotoiminta, kun lämpötila nousee 20 asteeseen. Raivostuttavaa.
Illalla lenkkeiltiin Lykynlammella Nuuskun ja Rapsun seurassa ja lenkin päätteksi otettiin Lykiksen parkkiksella paikkamakuu. Tosi lyhyt, kun hyttysiä oli hirveästi. Palkkaa tiheesti. Siinä lyhyessäkin ajassa Aku kuitenkin ehti vilkuilla kavereita ja nousta seisomaankin ahdistuneen näköisenä. Ei siis mennyt ihan putkeen. Noljakkaan päästyä makuutin Akua yksinään parissa paikassa. Kerran vilkaisi ohi mennyttä juoksijaa, muuten hyvä. Aika+matka kerran 10 m / 10 s, kerran 4 m / 30 s, muuten helpompaa. Hienosti meni kaikki :)

23.6 Aamuruoka paikkamakuussa autojen kääntöpaikalla. Max aika 30 s, matka 8 m. Ainakin viisi kertaa katsoi muualle: moottoripyörää, naapurin koiraa, lapsia... Ihan ok sujuu, kun ei häiriöö ole, mutta kaikki ylimääränen tekee hommasta kovin vaikeaa, eikä tiheäkään palkkaus auta.
Tokotreenien yhteydessä pesiskentällä. Kerran 5 m / 40 s, lisäksi muutama lyhyempi. Oikein hyvä ja rauhallinen, mutta tarkkaavainen paikkamakuu.

24.6 Aamulla oli aikomus syöttää puolet nappuloista paikkamakuussa, mutta hyttysiä oli niin paljon, että jäi aiottua lyhyemmiksi makoilut. Hyttyset selvästi häiritsi, Aku yritti mm. pydystää niitä suuhunsa. Muuten ok, pisin aika 30 s, matkaa ei ollu missään vaiheessa muutamaa metriä enempää.
Iltapäivällä lenkin alussa koulun pihassa. Vaikeimmat 10 m /40 s ja 20 m / 10 s, muuten helpompaa. Ei mitään valittamista. Lenkin lopussa pesiskentällä, häriönä kenttää ympäri sauvakävellyt nainen. Kerran katseli muualle, kerran ihmetteli jalallaan vipeltävää punkkia, mutta sitten alkoi sujua. Kerran 4 m / 60 s. En muista, milloin Aku olisi minuutin maannut noin rauhassa (ja hiljaa) paikallaan, joten tyytyväinen olin. Lisäksi muutama lyhyempi pätkä ja vielä kentän toisessa päässä muutama helppo sekä lisäksi muutama maahanmeno pelkiltään. Hyvin sujui.

25.6 Lusmuilupäivä. Eikä kun taukopäivä, kun ei joka päivä voi treenata.

26.6 Iltapäivällä lenkillä koulun pihassa. Aluks haisteli tuulia, sitten alkoi sujumaan. Pisin 4 m / 90 s, oli hieno! Pesiskentällä jatkettiin, aluks taas käänteli päätä pari kertaa. Tällä kertaa vaikein 20 m / 30 s. Korjasi vähän takajalkojen asentoa puolivälissä, en siihen puuttunut, kun oli rauhassa eikä muuten liikkunut, otti vaan takajalat paremmin alle. Kolmas sessio ostarin pihan vieressä nurmikolla, lyhyitä, helppoja pätkiä.
Hyvistä makuista innostuneena päätin vähän (tai vähän enemmänkin) nostaa vaikeustasoa. Kuten arvata saattaa, ei mennyt kovin hyvin. Iltalenkillä koulun pihassa yritettiin. En kehtaa ees kirjottaa, mitä yritettiin, joten kerrottakoon, että vaikeimmaksi jäi 10 m / 50 s, kun Akun takaa käveli ihmisiä ja aattelin palkata ennen kuin häiriintyy. Se meni hyvin. Alussa mietin, että vinkuuko Aku, mutta kun ei näyttänyt yhtään siltä, niin päättelin, että lintu se taisi olla (ja luultavasti olikin). Muut kerrat ei oikein sitten oikein onnistuneetkaan, pää pyöri sinne sun tänne. Välimatka taitaa tuossa se vaikein osa olla, sillon kun saa rauhassa jäämään, niin aikaa tuntuu olevan helpompi lisätä. Olisi vaan pitänyt nöyrästi pysyä niissä helpommissa kauemmin, eikä ahnehtia liikaa kerralla.

27.6 Lusmuttiiin taas, ku kisoissa oltiin ja kaikkee.

28.6 Illalla mökkirannassa. Pisin pätkä oli reilu 2 min, välimatkaa muutama metri. Oli päänkääntely ihan siinä rajalla, puutunko vaiko enkö. Katseli sivuille, mutta ei kääntänyt päätään selvästi ja palautti katseen taas heti muhun. En puuttunut. Olisi ehkä pitänyt. En tiedä.