torstai 3. helmikuuta 2011

Leijeröintiä

Aku on (taas..) jumissa ja tällä kertaa ihan kipulääkekuurilla selkänsä takia, joten Ella pääsi aksaamaan isoveikan jäädessä kotiin. Teemana oli leijeröinti ja rata oli jotain tonne päin, hyppyhässäkän esteiden asettelu varmasti pielessä, ei jaksanut ajatella:


Juu, ei leijeröity keppejä. Tai olihan sitä pakko kokeilla, josko olisi onnistunut, mutta ei jääty hinkkaamaan. Ehkä Ellan ei just nyt tarvitse tommosta oppia, kun ne kepit otettiin osaksi rataa vain viikko sitten. Tehtiin sitten radan loppuosaa, mutta meni ihan kaameaksi räpeltämiseksi. Hyppyjen 6 ja 9 leijeröinti ei tahtonut onnistua, ysille toimi vähän paremmin, mutta kutoselle menossa Ella hyppeli kasia. Loppurata meni vähän paremmin, sylkkäri / poispäinkääntö (en oikein itsekään tiiä miten sen ohjasin) 13:lle toimi kivasti ja Ella haki pimeän putkenkin hyvin, vaikka olin puomin toisella puolella.

Toisella kierroksella treenattiin vähän keppejä. Tehtiin putken kautta molempia puolia, sekä kasin ja vitosen kautta sitä vaikeampaa puolta. Ihan hirmu pätevästi Ella kepitteli. Piti sitten vielä kepeiltä alkaen tuota rataakin vielä yrittää ja sehän onnistui aivan ongelmitta, hyppyjen leijeröinnitkin sujui oikein hienosti. Viilattavaa olisi varmaan taas löytynyt, mutta enpä nyt kokenut tarvetta jäädä mitään käännöksiä hiomaan.

Taas tuli esille jo aiemminkin havaittu ongelma: treenien alut menee hirveäksi räpeltämiseksi. Oikeasti aika raivostuttavaa, kun ei vaan saa hommaa toimimaan. Nytkin ekalla kierroksella oikein mikään ei onnistunut, tokalla kierroksella ei ollut samojen juttujen kanssa mitään vaikeuksia. En oikein tiedä, onko ongelma mussa vai Ellan vireessä ja mitä asialle voisi tehdä. Mielestäni keskityn hommaan ihan alusta lähtien, mutta silti teen ihan typeriä virheitä. Aika ikävää esimerkiksi kisoja ajatellen, kun siellä pitäisi heti kerrasta tehdä kunnon suoritus... Ella kuumuu treeneissä parin ekan toiston aikana ihan hirvittävästi, vetää älyttömät kierrokset ja suorittaa esteitä tolkuttomalla raivolla huutaen mennessään. Varsinkin torstain treeneissä Ellan meno on usein ihan hullua, joten voi olla että oman vuoron odottelu hallissa vaikuttaa asiaan. Periaatteessa tykkään Ellan asenteesta kovastikin, ja se on hullusta menostaan huolimatta melko hyvin ohjattavissa, mutta joku juttu tässä tökkii, jotain pitäisi asialle tehdä. Sitten kun vielä tietäisi, mitä ne "joku" ja "jotain" on... Hemmetti, tunnen taas itseni niin tyhmäksi tuon Ellan kanssa. Se on hirvittävän hieno elukka, mutta omat taidot tuntuu loppuvan kesken.

Ei kommentteja: