Eläinlääkärissä

Eilen ihmettelin kun Aku kovasti haisteli Ellan peräpäätä ja kun aloin asiaa tutkia, huomasin neidillä vähäistä emätinvuotoa. Kun Ella lisäksi on ollut normaalia vaisumman oloinen viime aikoina, niin soittelin eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä, että kannattaa se katsoa. Tänään sitten käytiin eläinlääkärillä näyttäytymässä. Ensin odoteltiin 40 min, kun ajat oli myöhässä kiireellisen märkäkohtuleikkauksen takia, sitten eläinlääkäri kävi tsekkaamassa Ellan ja ottamassa neidistä vähän verta, sitten odoteltiin puolisen tuntia verikokeen tuloksia, kun eläinlääkäri kävi samalla rokottamassa yhden villakoiran (Ja samalla keskustelemassa villakoiran hampaiden poistosta, vaikka hampaiden poistolle ei vielä mitään tarvetta olekaan, ja siitä, mitä tarkoittaa, kun koira tykkää nukkua omistajan kaulan lähellä. Juu, hyvin kuului seinän läpi kaikki jutut...). Mitään tulehdukseen viittavaa ei verikokeessa löytynyt, vuotoa ei enää havaittu, eikä eläinlääkäri muutakaan vikaa Ellasta löytänyt, joten käski sitten vaan seurailla.

Ella käyttäytyi eläinlääkärillä hirmu nätisti. Ei haitannu neitiä verikokeen ottaminen tai mikään muukaan, lääkärikin oli sen mielestä tosi hyvä tyyppi. Tosin odotushuoneessa vastaanottotiskillä ollut pehmolelu (istuva koira) oli hirmuisen pelottava, sille piti ihan haukkuakin. Kun otin pehmolelun käteeni, Ella yritti karkuun, mutta kun käänsin pehmolelun selän Ellaan päin, uskaltautui se haistelemaan ja sitten koko lelu olikin ihan jees. Ilmeisesti lelu tuijotti Ellan mielestä tosi pahasti niillä nappisilmillään... Punnitsin muuten Ellan siellä odotellessa, 12 kiloa vaaka näytti.

Tänään alkoi jo vähän harmittaa, kun jätin Ellan ilmoittamatta sinne Lempäälään aksakisoihin. Tajusin nimittäin, että täällä idässä kisoihin pääsy on ihan oikeasti melko mahdotonta. Aktiivisesti ykkösissä kisaavia koirakoita ei seurasta juuri löydy, joten kyydin löytyminen on hankalaa, ja kisapaikat on niin syrjässä, ettei julkiset sinne kulje. Me ei siis yksinkertaisesti päästä kisapaikoille. Tylsää tämmönen. Oma auto ois kiva.

Aku harjoitteli tänään metallikipon kantamista, kun sillä on ollut vähän tylsää tässä muutama päivä. Olen kuvitellut Akun olevan fiksu koira, mutta enää en ole asiasta ihan varma... Metallikippo on Akun mielestä tosi ällö, ja se ääni, mikä siitä lähtee, kun sen tiputtaa lattialle, on aika pelottava. Harjoiteltiin maton päällä, jottei ääntä kuulu, ja homma alkoi sujua kivasti. Sitten jossain vaiheessa Aku peruutti kipon kanssa matolta pois, rämäytti kipon paljaalle lattialle ja pelästyi kovasti. Välissä se tarjoili ihan kaikkea muuta kuin kipon nostamista, mutta kun namia ei saanut, uskaltautui koirapoika kipon luokse. Ja mitäpä se sillä sitten tekee? Nostaa ilmaan, peruuttaa lattialle, pudottaa kipon maahan ja pelästyy taas. Sama kuvio toistui muutaman kerran, ja joka kerta Aku muuttui varovaisemmaksi. Lopulta se vaan veti kipon mattoa pitkin lattialle. Jotenkin kuvittelin, että se olisi parista kerrasta keksinyt, että ei kannata lattialle sitä kippoa rämäyttää, mutta ilmeisesti Akun mielestä kyseessä oli "siirrä kippo matolta lattialle" -temppu. Kun touhu ei tuon järkevämmäksi näyttänyt muuttuvan, niin lopuksi naksuttelin ihan vaan kupin nostamista maton päällä niin että Aku ei sitä ehtinyt lattialle kiikuttaa. Mainittakoon nyt vielä, että koska kipon kantamisen oppiminen ei ole mikään välttämättömyys, uskalsin antaa Akun säikytellä itseään ja odottaa, josko itse keksisi, miten sen voi välttää. Oikeastaan aika mielenkiintoista seurata koiran toimintaa ja reaktioita tommosessa tilanteessa, kun ei ole painetta siitä, että koiran pitäis juttu oppia.

Btw, löysin Omakoirasta mielenkiintoisen vakuutusarvolaskelman. Sen mukaan Akun vakuutusarvo on 3500 euroa. Aika paljon.