Viikonloppureissu

Ellalla on agilityn kilpailukirja. Siinä kilpailukirjassa kohdassa koiran säkäkorkeus on rasti kohdassa 35 cm - 42,99 cm M. Ella siis mitattiin tänään virallisesti ja yllätyksekseni se meni ihan suoraan medeihin. Medi/maksi-rajalle asetetun mitan ja Ellan sään väliin jäi niin reilusti tilaa, että melkoisen selvä tapaus se oli. Tuomari vaan kehu kun Ella seiso nätisti paikallaan, teki mittauksen helpoksi :)

On vähän hassu fiilis. Mun ei siis tarvitsekaan alkaa opettaa Ellalle maksihyppyjä, maksirengasta, maksipöytää tai mitään muutakaan maksijuttua. Ellan ei tarvitse suoriutua hypyistä, joita ei koikkerin fysiikalle todellakaan ole tehty. Kun on yhden koikkerin laittanut kuusivuotiaana lajista eläkkeelle maksihyppyjen takia, niin ei kyllä toista koikkeria makseihin halua. Olin kuitenkin ehtinyt asennoitua sen mukaan, että Ella maksi on, joten vähän tuntuu oudolta. Hemmetti, sehän voisi lähteä kisaamaan, kun saatais kepit kuntoon.

Käytiin siis reilun vuorokauden pikavisiitillä etelässä, pääasiallisena matkakohteena Suomen Kooikerhondje ry:n järjestämät aksakisat Hyvinkäällä. Retkeen sisältyi mm. rikkoutunut junanvaunu, kävelyä ympäri Hyvinkäätä, erittäin huonosti nukuttu yö (ai miten niin mittaus jännitti?), aksatalkoilua, hyvää seuraa, Ellan pienten sisko- ja velipuolten ihastelua, kyytien pummimista sinne sun tänne, vähän aksailua verryttelyesteillä, etuajassa ollut juna (!) ja puoli tuntia bussin odottelua -19 asteen pakkasessa (koirilla jääty tassut). Oli aika jännä lähteä kotoa repun ja kahden koiran kanssa julkisilla matkustamaan ilman täyttä selvyyttä siitä, mihin on menossa, puhumattakaan siitä, milloin on tulossa takaisin. Hyvin kuitenkin selvittiin, suurelta osin kiitos ihanien koikkeri-ihmisten :) Saatiin tarvittavat kyydit paikasta toiseen, minkä lisäksi Aku ja Ella saivat mun talkoillessa viettää aikaa lämpimässä asuntovaunussa, missä niillä olikin lokoisat oltavat. Käytiin myös Ellan kasvattajan luona katsomassa Lunan viisiviikkoisia pentusia, olivat aika suloisia :) Noita omia koiria on kyllä vielä pakko vähän kehaista, ne on vaan niin hienoja, kun pystyvät rentoutumaan melkein missä vaan ja millon vaan. Ei kahden koiran kanssa reissaamista ehkä ikinä täysin vaivattomaksi voi kehua, mutta kyllä nuo ovat aika helppoa matkaseuraa.